Sääliksi käy pienyrittäjiä, jotka erehtyivät kuvittelemaan, että työelämän uudistuksia voi ajaa maan hallituksen kautta. Ei se niin mene, hyvät yrittäjät. Hallitusohjelmaan voivat etujärjestöt lobata omia tavoitteitaan, mutta lopullinen päätösvalta asuu Helsingin Hakaniemessä. Ammattiyhdistysliike pitää huolen siitä, että Suomessa tehdään työelämäuudistukset demarien mielen mukaisesti hallituksen väristä riippumatta.
Ymmärrän sen, että kun maassa on demarivetoinen vasemmistohallitus, tehdään vasemmistolaista politiikkaa. Se on ollut vaaleissa mitattu kansan tahto. Sitä en ymmärrä, miksi maassa on pakko tehdä vasemmistolaista (työmarkkina-)politiikkaa silloinkin, kun on porvarihallitus. Vaaleissa äänestetään vaihtoehdoista, joita sitten kuitenkaan ei ole.
Ammattiyhdistysliikkeen irtisanomislaista nostattama metakka on täysin kohtuuton. SAK:n viimeinen niitti -kampanjassa kehotettiin estämään ”mielivaltaisen irtisanomislain” toteutuminen. Väite ei pitänyt paikkaansa. Lakiesitys ei anna mahdollisuutta irtisanoa pärstäkertoimen perusteella. SAK joutui vetämään kampanjansa pois, mutta mielikuva oli luotu.
Pienyrittäjä ei palkkaa työntekijää saadakseen irtisanoa hänet. Ay-liikkeen retoriikasta päätellen Suomessa alkaisi massiivisten irtisanomisten aalto, jos irtisanomista edes vähän helpotettaisiin. Käsittämätön ajatus, joka voi syntyä vain Hakaniemen norsunluutornissa, jossa nautitaan isoa palkkaa vailla yritystoiminnan talousvastuuta.
Pienyrittäjät eivät tee miljoonia, vaan pitkää päivää. Työntekijät ovat aivan valtaosalle heistä kuin perheenjäseniä, koska yrityksen menestys on työntekijöistä kiinni. Sikailevat yritykset eivät pärjää, koska nykymaailmassa sana kulkee nopeasti. Työnantajamaineensa menettänyt pienyrittäjä on pian entinen yrittäjä. Työnantajat kilpailevat hyvistä työntekijöistä verisesti.
Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, irtisanomislain muutoksella ei ole lopulta suurtakaan merkitystä. Kannattiko Sipilän hallituksen ylipäänsä lähteä ajamaan yrittäjien asiaa? Vaalikausi alkaa olla lopuillaan. Mitä enemmän lakkokenraalit saavat vettä myllyynsä, sitä enemmän Antti Rinnettä (sd) hymyilyttää. Vaalivoitto kannetaan tarjottimella hänen eteensä.
Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin sai keppihevosen luvata vasemmistopuolueiden ehdokkaille satojen tuhansien eurojen vaalituen. Tuen, joka ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden ja osinkoverovapauden ansiosta käytännössä maksetaan kaikkien meidän pussista. Kuntatyöntekijät käyvät taistoon hallitusta ja yrittäjiä vastaan.
Ay-liikkeellä ei tietysti saisi olla veto-oikeutta eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen päätöksiin, mutta näin näyttää käyvän – taas kerran.