Haastattelin muuatta rakennusyrittäjää. Hän kummasteli, miksi hän ei voi sopia sunnuntaitöistä yhdessä ja yksissä tuumin työntekijöidensä kanssa. Ulkomailla asuvat työntekijät olivat ehdottaneet pitkää yhtäjaksoista työputkea, jota olisi seurannut pitkä yhtäjaksoinen vapaa kotikonnuilla. Työnantajalle ehdotus olisi sopinut, mutta hän ei voinut ehdotukseen suostua missään tapauksessa. Se olisi rikkonut työehtosopimusta.
Mutta onhan työmaalla vilskettä sunnuntainakin, työntekijät ihmettelivät. Isä ja poika painoivat töitä kelloon ja viikonpäivään katsomatta, kun oli kiire saada valmista. Heidän työvälineensä mahtuivat pakettiautoon ja peräkärryyn.
Miksi he saavat tehdä töitä vaikka kellon ympäri, työntekijät penäsivät.
No, he ovat yrittäjiä.
Kun paikalliselle sopimiselle ei ole tarpeeksi eväitä työpaikoilla, valuvat neuvottelut kasvavassa määrin työmarkkinajärjestöjen ulottumattomiin. Yrittäjät neuvottelevat yrittäjien kanssa.
Yksinyrittäjiä oli viime vuosikymmenen lopussa 130 000. Nyt heitä on 180 000. Heidän määränsä arvioidaan kasvavan jopa 300 000 henkeen alle kymmenessä vuodessa. Mikroyrityksiä (1-9 henkeä) oli 264 000 vuonna 2016.
Kun yritys ostaa yritykseltä, hinnanmuodostus ja ehdot ovat vapaat. Isä, poika ja peräkärry -yritys voi myydä työpanostaan haluamallaan hinnalla ja ehdoilla.
Tällainen yrittäjyys on myös Koillismaan matkailun arkea. Pienet yritykset ja yksinyrittäjät verkostoituvat kokonaisuuksiksi.
Yksinyrittäjyyden kasvu on niiltä osin myönteistä kuin se perustuu vapaaehtoisuuteen. Erityistaidon omaava koodari on vahvoilla myydessään osaamistaan. Silti yksinyrittäjistä lähes puolet (45 %) tienaa bruttona alle 2 000 euroa kuukaudessa.
Taloustieteen nobelisti Bengt Holmström huomautti Ylen haastattelussa, että suomalaiset työmarkkinat toimivat epädemokraattisesti. Töissä olevien ja ammattiliittoon kuuluvien vaikutusvalta on suuri. Sen sijaan liittoon kuulumattomilla tai esimerkiksi työttömillä ei ole ääntä, Holmström sanoi.
Paikallisen sopimisen lisääminen ei sovi ay-liikkeelle, koska se tietäisi liittojen vallan murentumista ja vallan siirtymistä työpaikoille, työntekijöille ja työnantajille itselleen.
Jos valittavana on yksinyrittäjyyden voimakas lisääntyminen tai paikallisen sopimisen lisääminen, niin kumpi lopulta on työntekijöille turvallisempi ja varmempi vaihtoehto? Kumpi on yhteiskunnallisesti toivottavampi vaihtoehto? Osalle yrittäjyys sopii, mutta kaikki eivät sitä halua.
Vahvasti näyttää siltä, että isä, poika ja peräkärry -tyyppinen työmarkkina jatkaa kasvuaan, kun ay-liike jäykkäniskaisesti puolustaa jäsentensä saavutettuja etuja ja omaa valtaansa.