Suomen oikeuslaitos on puinut kuukausi- tai oikeastaan vuosikaupalla niin kutsuttua hiihdon dopingjupakkaa. Jutun lopputulemana syyttäjä on esittämässä jopa vankeustuomioita muutamalle entiselle hiihtäjälle, valmentajalle ja johtajalle.
Alkujaan STT:n ”uutisesta” liikkeelle lähtenyt vyyhti on paisuteltu mediassa niin valtaviin mittoihin, että kansalaisten silmissä nämä urheiluihmiset näyttävät syyllistyneen pahimpaan mahdolliseen rikokseen.
Tuomioita ollaan langettamassa oikeudessa valehtelemisesta. Se on toki rikos, mutta tässä yhteydessä ei todellakaan vakavimmasta päästä. Nykypäivän poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat valehtelevat lähes joka päivä suut ja silmät täyteen asioista, joilla on monin verroin vakavammat vaikutukset ihmisten arkielämään.
Mutta mihin mahdollisesti dopingia käyttäneet hiihtäjät oikeasti ovat syyllistyneet? He ovat yksinkertaisesti rikkoneet kilpaurheilun sääntöjä, siinä kaikki.
Hiihtäjiä vastaan ajojahdin aloittaneet toimittajat antavat jatkuvasti julkisuuteen sellaisen kuvan, että dopingainetta käyttävästä urheilijasta tulee kertanapsauksella yli-ihminen, joka voittaa kaikki kultamitalit. Totuus kun kuitenkin on se, että doping auttaa urheilijaa vain harjoittelemaan entistä kovemmin.
Nämä urheilua itse vieroksuvat lättähatunbasillit eivät voi mitenkään ymmärtää, että huippu-urheilussa ei voiteta yhtään ainutta mitalia ilman raakaa harjoittelua, oli doping mukana tai ei.
Ajojahtijoukkio ei ymmärrä myöskään sitä, että tonkimalla 20 vuoden takaisia asioita – jolloin muuten urheilussa kiellettyjen aineiden lista oli kokonaan toisenlainen kuin nykyään – tahrataan kokonaisen hienon lajin maine. Ja pahinta koko hommassa on, että kärsijöinä ovat myös tämän päivän hiihtäjät, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko touhuun.
Vuosien varrella on käynyt varsin selväksi, että näiden toimittajahiirulaisten ainoana motiivina on vain pyrkimys nostaa omaa gloriaansa leikkimällä rikostutkijoita, vaikka palkkaa heille maksetaan aivan muusta työstä.
Dopingia on käytetty urheilussa kauan ja sitä käyttävät hyvin monien urheilulajien edustajat yhä tänäkin päivänä. Voin vain kuvitella, kuinka muiden maiden urheiluihmiset, etunenässä norjalaiset nauravat napaansa, kuinka tolloja suomalaiset voivat olla jahdatessaan jatkuvasti omia.
Jos kilpaurheilija käyttää ainetta, joka on säännöissä selvästi kielletty, hänelle kuuluu langettaa kilpailukielto. Mutta ei sellaisesta asiasta pidä ihmisiä raastupaan viedä, sillä dopingia käyttävä urheilija ei tee pahaa kenellekään, ei edes kunnolla itselleen.
Tässä maassa on pitkä rivi oikeitakin rikollisia, jotka saavat olla vapaalla jalalla, vaikka oikea paikka olisi telkien takana. Yksikään hiihtäjä tai hiihtojohtaja ei sinne kuulu.