Syvä hiljaisuus. Se oli reaktio, kun kerroin pari vuotta sitten silloin pääkaupunkiseudulla asuneille ystävilleni, että muutan Kuusamoon. Sitten, hetken makustelun jälkeen, seurasi kysymys:
– Mitä Kuusamossa oikein on?
Myönnän, että hetkellisesti kysymys hämmensi. En ollut koskaan käynyt Kuusamossa, jonne muuttaisin opiskelemaan valokuvausta. Rehellisesti sanottuna en ollut edes miettinyt asiaa sen tarkemmin. Sillä hetkellä riitti, että elämälle oli edes hetkeksi suunta tiedossa. Riitti, että uudelta paikkakunnalta löytyisi asunto, ruokakauppa, kirjasto ja koulu.
Kaksi vuotta myöhemmin olen edelleen täällä ja viihdyn hyvin. Tuntuu, että ystäväni ovat puolestani iloisia, mutta silti hämmentyneitä. Pakenimme aikanaan kaikki kotikaupunkimme pienuutta vannoen, että pikkukaupunkiin emme palaa.
Yleensä seison sanojeni takana silläkin uhalla, että olen asiani kanssa yksin, mutta tässä tapauksessa kuluneet vuodet auttoivat ymmärtämään, etten ole kaupunkiasuja. Inhoan ihmisjoukkoja, kovia ääniä, jatkuvaa tekniikan ja ajoneuvojen aiheuttamaa huminaa ja kolinaa, ja kiireen tuntua, joka tuntuu olevan vallalla lähes kaikissa vähänkään isommissa kaupungeissa. Helsingissä on kiva käydä, mutta asua en siellä haluaisi.
Kuluneella viikolla eräs työkaverini kysyi, mikä minut Kuusamoon toi. Sanoin puolitosissani, että halusin jonnekin, missä en tunne ketään, että saisin olla rauhassa.
– Alkaako vähän kesätyön myötä tuntua, että tilanne uhkaa muuttua?, työkaverini kysyi viitaten näennäisen sosiaalisen luonteeseeni ja siihen, että töissä tulen tavanneeksi kaikenlaisia ihmisiä.
Kieltämättä alkaa tuntua, mutta yllättäen en ole pahoillani. Täällä asuessani olen tutustunut kouralliseen ihmisiä, saanut uusia ystäviä, uusia kokemuksia ja oppinut kaikenlaista. Ensimmäistä kertaa koskaan tuntuu kuin saattaisin kerrankin kotiutua johonkin, edes hetkeksi.
Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut, että Kuusamossa on muutakin kuin ruokakauppa, kirjasto ja koulu tai työpaikka. Täällä on uskomattoman hienot retkeilymahdollisuudet, pääsääntöisesti varsin mukavia ihmisiä ja mikä parasta, täällä on rauhallista jopa keskustassa. Tapahtumiakin on välillä ihan jonoksi asti. Kesäkuussa oli Sun&Fun, Solstice-festivaali ja kuun taitteessa Jukka Takalon puuvenekonsertti. Kuluneena lauantaina soi Kesäkitara-festivaali torilla. Tulossa on vielä Oulanka Fest tällä viikolla ja Villifestivaali elokuussa.
Tarjonnasta ei siis ole suoranaista pulaa, suurempi kysymys lienee se, kehtaako itsekseen viihtyvä introvertti osallistua. Kaupungeissa asuvat ystäväni viettävät aikaa kahviloissa, elokuvissa, museoissa ja konserteissa. Jos minä saan päättää, suuntaan metsään tai veden äärelle. Niiden tuomaa rauhaa ei kaupungeista löydy. Siitä kertoo jotain myös se, miten suosittua kesämatkailu alueen kansallispuistoissa on.