Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi
Syksyn tulon tietää muutamasta varmasta merkeistä. Puut kellastuvat, lapsukaiset kirmailevat kouluteille, ja lehtien tekstiviestipalstat täyttyvät opettajien loma-aikoja koskevista huolestuneista kannanotoista.
Opettajien lomat jaksavat nimittäin vuodesta toiseen kaihertaa mieltä - etenkin kun joidenkin mielestä ei opettajan työ oikeaa työtä olekaan.
Kenties juuri koulujen alkamisen kunniaksi monet kunnat ovatkin ilmoittaneet leikkaavansa kuluja opettajien lomautuksilla.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mielestä lomautukset ovat laittomia, koska niiden seurauksena oppilaiden turvallisuus ja oppivelvollisuuden toteuttaminen vaarantuu.
Kuntien huonon taloustilanteen vuoksi monen huulille nouseekin nyt ilmiselvä kysymys: miksei opettajia ei voisi lomauttaa kesälomalla?
Kysymykseen on kaksi mahdollista vastausta. Lyhyt vastaus: kesälomauttaminen olisi laitonta.
Koska kesäloma ei ole opettajan virallista työaikaa, ei kesällä - tai muinakaan koulun loma-aikoina - vakinaisia opettajia saa lomauttaa. Lomautuksessa työ vähenee, joten kesäkeskeytyksen tai vuosiloman aikainen lomautus olisi puhdas palkanalennus.
Huomattava on, että tämä etuisuus koskee vain vakinaistettuja viranhaltijoita. Monet kunnat katkaisevat määräaikaisten opettajien työsopimukset kesän ajaksi, jolloin kesäajalta ei tarvitse maksaa palkkaa. Näin lomautuslogiikka toimii kiertoteitse aivan laillisesti jo nyt.
Pitkä vastaus: loma-ajan lomautus osoittaisi syvää piittaamattomuutta opettajan työtä kohtaan.
Nämä lomautukset merkitsisivät, ettei opettajien palkkaa ja lomaa koskevia vaatimuksia kunnioitettaisi lakisääteisenä oikeutena, vaan luksuksena, jonka tiukassa paikassa voisi ottaa pois.
Tiukassa tilanteessa jokaiselta vaaditaan venymistä. Epäreilua on odottaa, että vain yksi työntekijäryhmä suostuisi taloustalkoisiin.
Summa summarum: jotta opettajan voisi kesälomallaan lomauttaa, pitäisi sama kyseenalainen oikeus olla myös muilla.
Opettajien lomautuksista käytävä keskustelu osoittaa, että opetuksen arvostus on Suomessa kääntynyt kummallisesti päälaelleen.
Opettajaa ei pidetä voimavarana, kansainvälisestikin arvostetun perusopetuksen kulmakivenä, vaan lähinnä kuntien kulueränä.
Kuntapuolelle on kuitenkin vaarallista soveltaa yritysmaailman tehokkuusmittareita jo siksikin, ettei opetustuloksia mitata yritystulosten tavoin.
Jos hyviä Pisa-tuloksia halutaan edelleen saada, on niistä edelleen pakko maksaa.
Anni Hyypiö