Alakerta |Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Työstä pitää tykätä.
Tai se olisi ainakin toivottavaa.
Voin tunnustaa, että joskus työnteko on ollut todellista tervanjuontia.
Oli karmaisevaa toimia ammatissa, kun jokaisena aamuna töihin lähteminen tympäisi.
Tuleva työviikko alkoi tympäistä jo oikeastaan sunnuntaina iltapäivällä.
Aamuinen herätys, tympeän työn ääreen raahautuminen ja perjantain odottelu oli maanantain työpäivän anti.
Eikä ikävät tuntemukseni työhön ole pelkästään yhdeltä alalta. Olen tehnyt töitä laidasta laitaan. Likaista työtä ja siistiä toimistotyötä, fyysisesti raskasta ja enemmän ajattelua vaativaa hommaa sekä kaikkea noiden väliltä. Useimmiten työ on kuitenkin ollut tympeää.
Mukavakin työ voi muuttua ikäväksi esimerkiksi huonon työyhteisön takia.
Tosin sama voi toteutua myös toisinpäin: mukavat työkaverit voivat pelastaa monta tympeää työpäivää.
Itse olen aina ajatellut siten, että työn pitää olla pääsääntöisesti mukavaa. Jos arkipäivästään uhraa kolmasosan elantonsa eteen, niin se aika pitäisi olla mukavaa.
Toki sekaan mahtuu vaikeitakin työpäiviä, mutta huonoja hetkiä sisältyy myös vapaa-aikaan.
Raha on vain yksi tekijä, jonka takia työskentelen toimittajana. Uskoisin, että myös suuren lottovoiton jälkeen jatkaisin kirjoittamista.
Eiväthän kirjailijatkaan lopeta työtään hyvin myyneen teoksen jälkeen tai jääkiekkoilijat uraansa rahakkaan ammattilaissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
He tekevät työtä, jota rakastavat ja saavat onnekseen siitä vielä palkkaa.
Nykyisin työntekijät huolehtivat hommistaan myös kotona. Olisi järjetöntä, jos ikävä työ tulisi mukaan myös kotiin.
Kun olin aikoinaan tympeissä töissä, niissä oli se hyvä puoli, että ne eivät seuranneet kotiin.
Minusta ei tullut rakennusmiestä, edustajaa, postipoikaa, aurinkopaneelienrakentajaa eikä lentokenttävalaisimien ammattilaista, vaan ne olivat siinä elämäntilanteessa olevia keinoja pitää itsensä hengissä.
Olisi jännittävää jutella entisten työkavereiden kanssa ja kysyä, kuinka moni heistä jatkaa edelleenkin samassa työssä.
Minusta varmasti näki sen, että en ollut oikealla alalla.
Juhani Eskola