Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Pari viikkoa sitten sain vieraita koti-Hämeestä. Tulijat olivat tervetulleita, olihan viimeisimmästä kohtaamisestamme jo liki puoli vuotta. Kuusamosta käsin en ole etelään ehtinyt.
Vierailu sujui mainiosti. Emäntä oli päivät töissä, mutta iltoihin jäi aikaa touhuta. Vaikka oma paikallistuntemukseni on lapsen kengissä, esiinnyin kuin parempikin koillismaalainen.
Kuskasin vieraani sekä Konttaisen huipulle että suurpetokeskukseen. Nakkasin veljentyttöni suomenhevosen selkään ja uimaan Helilampeen. Söimme muikkuja, veneilimme ja valokuvasimme, juuri kuten kesälomareissun kirjoittamattomissa säännöissä sanotaan.
Pakka hajosi vasta viime hetkellä. Vieraat kyllä lähtivät hymyssä suin, mutta emäntään iski harmitus: matkalaisille tarttui mukaan vain ale-housut ja säkki karkkia. Puoli Suomea on mokomia puolillaan.
Toki yritin ohjeistaa omiani. Mainostin kalasäilykkeiden helppoutta ja käsitöiden keveyttä. Kuinka ne kulkevat kätevästi laukussa, eivät sotke tai paina liikaa. Ja ovat takuulla täällä tehtyjä.
Mikään ei kuitenkaan auttanut. Kun veljentyttöni nyt kertoo muulle suvulle kokemuksistaan Koillismaalla, jää esitelmä sanojen varaan. Jokin matkamuisto, kättä pidempi, elävöittäisi kertomusta kovin.
Itselleni matkamuistojen etsiminen on elämys. Särkänniemen delfiinin syliini pompauttamaa palloa vaalin pitkään aarteenani, samoin berliiniläismiehen riisinjyvästä taiteilemaa korua. Kyseisen, nimelläni kirjaillun jyväkorun ostin muistoksi kielikurssilta.
Silti ymmärrän sukulaisia ja muita, joita moinen ei innosta. Jos matkamuistojen ja tuliaisten hankkiminen tuottaa tuskaa, on homma syytä jättää suosiolla sikseen. Muistotkin ovat matkamuistoja, eikä persoonaton tuliainen takaa kuin pahan mielen.
Tämän päivän lehteen tein juttua siitä, mitä Koillismaalla kiertävä ostaa viemisiksi kotiin. Toisin kuin omat sukulaiseni, tyypillinen turisti kaipaa paikallista, omaleimaista ja laadukasta matkamuistoa. He haluavat palasen Koillismaata, ja siitä ollaan valmiita maksamaan.
Kysyntää siis on, jos on mitä tarjota. Täkäläisiä käsityöyrittäjiä ainakin riittää. Heidän tuotteidensa jälleenmyyjiä sen sijaan soisi olevan enemmän. Sitä paitsi, myös me paikalliset voisimme aika ajoin poikketa ostoksilla oman kylän käsityöläisten pajoissa.