Kun muutin Rotterdamista Taivalkoskelle, moni kysyi, miten niin suuren metropolin jälkeen tottuisin asumaan pienellä paikkakunnalla. Olen vastannut, ettei minun tarvitse totutella, koska Taivalkoskellahan minä ensiksi olen oppinut asumaan. Itseäni vain on ihmetyttänyt, että kun muutin Rotterdamiin, ei kukaan kysynyt, miten tällainen maalaispoika mahtanee sopeutua asumaan niin isossa ihmispesässä vieraalla maalla. On siis normaalia muuttaa pienestä paikasta isompaan, maalta kaupunkiin ja syrjäkyliltä keskustaan. Sitä ei ihmetellä, koska niin on tapahtunut kautta aikojen. Kuitenkin maalta kaupunkiin muutto vaati ainakin minulta isomman totuttelun. Kun menin Ouluun lukioon, oli se rajumpi muutos kuin myöhempi muutto Oulusta Rotterdamiin, jossa heti tunsin olevani kuin kotonani. Mieleeni tulee säveltäjämestarimme Jean Sibelius, joka sanoi viihtyvänsä parhaiten metsässä tai suuressa kaupungissa. Voin sanoa samaa, vaikka en toki ihan metsässä nyt asukaan.
Hollannin-aikani sattui kahden suuren muutokset väliin. Sinne mennessäni Suomen luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden ja sieltä palattuani astui voimaan laki tasa-arvoisesta avioliitosta. Molemmat olivat Hollannissa jo vanhoja asioita. Ensimmäinen tuntemani naispappikin oli hollantilainen, jonka kanssa ystävystyin Rotterdamin esperantoseurassa. Toinen pappisystäväni edusti pientä protestanttista remonstranttikirkkoa, joka alkoi siunata samaa sukupuolta olevia pareja jo 1986.
Ehkäpä siihen, ettei minun ole palattuani tarvinnut totutella, on vaikuttanut sekin, että Suomi on erilainen kuin 80-luvulla. Se on eurooppalaistunut ja eroaa Hollannistakin vähemmän kuin 30 vuotta sitten. Syynä on kai se suuri valtiollinen muutos, joka tällä välin on tapahtunut, nimittäin Suomen liittyminen EU:hun 1995. Se ei tietenkään ole ollut vain siunaukseksi ja itsekin äänestin liittymistä vastaan, mutta kukapa sen tietää, miten nyt olisi, jos olisimme pysyneet ulkona. Suomi kaiketi olisi eurooppalaisempi joka tapauksessa, sillä niin tiiviisti maiden kehitys nykyisin kytkeytyy toisiinsa, olivatpa ne samoissa liitoissa tai eivät.
Hollannissa sen sijaan jotkut asiat ovat nyt huonommin. Maa on aina ollut tunnettu vapaamielisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan. Muukalaiset ovat olleet tervetulleita ja pakolaiset saaneet turvapaikan. Tuo maine on kuitenkin kärsinyt, kun maahanmuuttajien ja islamin vastaisen Wildersin puolue on noussut yhdeksi suurimmista. Maaliskuun parlamenttivaaleissa sille ennustettiin suurvoittoa ja ykköspuolueen asemaa. Jytkyä ei kuitenkaan tullut, sillä osa hänen aiemmista kannattajistaan taisi säikähtää sotkua, jonka hänen hengenheimolaisensa Trump sai aikaan, ja jäi kotiin tai äänesti perinteisiä puolueita.
Rotterdamilaisista puolet on muunmaalaisia ja se on Wildersille osoitus siitä, kuinka islamistit uhkaavat vallata koko maan. Kaupungin pormestarikin on marokkolaissyntyinen Ahmed Aboutaleb. Hän on islamilainen mutta ajattelussaan ja toiminnassaan edustaa parhaimpia hollantilaisia perinteitä, jotka Wilders itse on hylännyt. Gallupeissa hänet onkin äänestetty maan suosituimmaksi poliitikoksi. Pankaapa nimi muistiin, sillä hänestä kuullaan vielä.