Alakerta | Riina Puurunen riina.puurunen@koillissanomat.fi
Menetin työkykyni viime viikolla ja päädyin sairauslomalle. Kolmantena sairauspäivänä epäilin olevani lähes työkykyinen. Tällä kertaa uskoin kuitenkin hoito-ohjeita ja annoin käden levätä kolmannenkin päivän. Huonolla omallatunnolla.
Jos kokoomuksen puoluevaltuuston aloite ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta olisi voimassa, ainakin huono omatunto olisi jäänyt kokematta. Olisin sairastanut omaan piikkiin, keskiviikon palkattomana ja kaksi päivää 80 prosentin palkalla. Liian korkeaan työmoraaliin voisi löytää helpotusta moisesta ideasta.
Tai sitten olisin pysynyt töissä, kestänyt kivun ja jättänyt vaivan hoitamatta, koska minulla ei ole varaa menettää osaakaan palkastani. Ainakin tässä pinteessä siitä olisi seurannut uusia sairauspäiviä tulevaisuudessa. Parane pian -toivotus ei aina johda toivottuun tulokseen.
Siitäpä sopii työntekijän valita: Onko varaa sairastaa ja yrittää elvyttää työkykynsä vai onko vain mentävä sairaana töihin ja toivottava parasta? Jos kokoomukselta kysytään, työkyvyn palauttamisen saisi tästedes maksaa työntekijä. Parane pian. Maksat sen itse.
Työelämästä mitään tietämättömien ajatukselta sairauskarenssi näyttää varsinkin perusteluiltaan. Aloitteen mukaan sairaskulujen pieneneminen parantaisi työnantajan mahdollisuutta palkata sairaan tilalle sijainen.
Näinköhän ihan oikeasti joku uskoo, että työnantajissa heräisi halua palkata sijaisia ja toiseksi mistä niitä otetaan. Esimerkiksi hoitoalalla sijaisista on valtava pula jo nyt.
Työntekijän työkykyä arvostetaan Suomessa jo ennestään liian vähän. Sillä ne työt kuitenkin tehdään. Toki työilmapiiristä ja muista kauniista tyky-asioista on apua, mutta loppujen lopuksi vain se ratkaisee liikkuuko työntekijän käsi tai ajatus vai ei.
Jos työntekijöiltä kysytään parhaita työkyvyn ylläpitäjiä listautuu kärkeen kaksi perusasiaa: kohtuullinen työmäärä ja työn arvostaminen. Jälkimmäinen ainakin jäisi sairauskarenssin jalkoihin. Ehkä näitä asioita pitäisi kysyä työntekijöiltä itseltään. Miten sairauspoissaoloa ja sairauskustannuksia heidän mielestään voitaisiin vähentää. Tämän kaltaiset karenssit ja seurannat lähinnä vain loukkaavat aikuisia vastuuntuntoisia ihmisiä.
Kun ei tiedä itkisikö vain nauraisi, tulee turvautuneeksi ironiaan. Jätetään ensimmäinen sairauspäivä käyttämättä ja aloitetaan toisesta.