Kolumni

Pari pää­tös­tä ja viih­teel­le - Po­li­tii­kan su­per­vii­kon­lop­pu ei jaksa kiin­nos­taa

Kun jokin asia tai ilmiö halutaan saada kuulostamaan mahdollisimman mediaseksikkäältä, sen nimeen lisätään sana super. Puhutaan superhelteestä, superdieetistä, superbakteerista ja supernopeasta raideyhteydestä.

Tokihan ne vaikuttavat mielenkiintoisemmilta kuin tuikin tavallinen helle, perinteinen laihdutuskuuri, tavanomaista tuhoa tekevä bakteeri tai kohtuullisen ripeästi liikkuva juna.

Tulevana viikonloppuna super-sanalla pyritään luomaan positiivista nostetta lähtökohtaisesti varsin tylsään ja monia suorastaan haukotuttavaan aiheeseen. Edessä on niin sanottu politiikan superviikonloppu, jolloin yhteensä neljä eduskuntapuoluetta kokoontuu omaan puoluekokoukseensa.

Puolueista kolme eli vasemmistoliitto, kokoomus ja rkp valitsevat itselleen uuden puheenjohtajan. Keskustan leirissä puolestaan äänestetään siitä, kenestä tulee puolueen seuraava presidenttiehdokas ja toisaalta siitä, kuka lunastaa Timo Laanisen paikan puoluesihteerinä.

Suorastaan superjännää - tai sitten ei.

”Koillismaalaisittain suurimpia intohimoja herättänee keskustan puoluekokous.

Todellisuudessa vasemmistoliiton puheenjohtajan valinta on jo tehty. Li Anderson sai neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä niin selvän voiton, että hänen haastajansa luopuivat kilvasta. Kokoomuksessa taas ollaan siinä tilanteessa, ettei voitonvarma Petteri Orpo tunnu viitsivän oikein edes kampanjoida, ja keskustan presidenttikisassa ehdolla on tasan Matti Vanhanen.

Rkp:n puheenjohtajuudesta sentään näyttäisi kehkeytyvän kunnon kilpa, mutta eri asia on, jaksaako kukaan silti kiinnostua.

Koillismaalaisittain suurimpia intohimoja politiikan superviikonloppuna herättänee alueen valtapuolueen keskustan puoluekokous. Sitä seurataan niin etänä kuin paikan päällä Seinäjoella, minne Kuusamosta matkaa puoluekokousedustaja Mika Määttä kumppaneineen.

Ulkopuolisen silmin puoluekokoukset vaikuttavatkin pitkälle puolueiden sisäisiltä hengennostatushetkiltä. Tilaisuuksilta, joissa valmiiksi samanmieliset lyövät kättä valmiiksi pureskeltujen päätöksien päälle. Eikä siinä kai mitään pahaa ole.

Ja tehdäänhän puoluekokouksissa myös aidosti merkittäviä ratkaisuja kuten käsitellään puoluekokousaloitteita ja valitaan puoluevaltuustot - kunnes päästään taas niin sanotusti verkostoitumaan iltajuhlan merkeissä.