Taivaanrannanmaalari oli pienenä piirrellyt seinille omenoita. Se oli ehdottanut sisaruksille muitakin teemoja ja sai toiset innostumaan. Isona se maalasi kuvia laajoille ulkoseinille. Kaverit ihmettelivät, ”miten teillä saa piirtää seinään?”. He eivät käsittäneet rock drawings-in ikiaikaista viehätystä, Lascaux`n maalauksien salaperää. Muinaisen Egyptin arkkitehtuuria tai Knossoksen härkää. Emme mekään. Vanharouva tajusi. Oli olemassa muutakin kuin peräkylän piskuiset laitumet. Sakea naapurikateus ja rahaton arki.
Äiti oli seinäkuvien asemasta ankara toisaalla. Tukka letitettiin pyhänäkin kireästi pitkille palmikoille. Teininä ei saanut meikata eikä parveilla kylillä. Se oli siinä; seksuaalikasvatus. Kieltoa ja häpeää. Jatkumoa kollektiiviseen huonoon itsetuntoon. Paljon myöhemmin nuorten kuvataidekoulussa teini uskoutui opelle alkaneista menkoista. Riemuitsi aikuisuuden kynnyksellä. Illalla itkin nuoruuteni kapeaa kuvaa. Samaan aikaan iloitsin uuden ajan rohkeista nuorista.
Sittemmin vanharouva palasi metsään. Se löysi lapsuutensa metsän ja hiljaisuuden maisemat. Alati muuttuvien värien sävyt ja kaamoksen kontrastin. Tosin aika oli muuttanut sitä. Se ei enää usko hokemaan: ” Hyvää ne vaan tarkoittaa.” Kun uhrista tuleekin paha ja kiusaajat on hyviksiä. Vanharouva välttelee nyt silmille hyppijöitä. Parempi arvostaa lempeää empatiaa kuin hymistellä heikolle huumorille.
Yöllä hiljaisuuden rikkoo askelten ääni. Ullakolta kuuluu tassuttelua. Selkeää ja kohti käypää. Voisi olla Elsa tai Lumikki. Seitsemän kääpiötä sahaavat salaa kaadettuja sähkötolppia tienvarsilta. Lapinukko tuunaa metsässä latu-sillat. Joku ääliö on ojittanut suota ympäröivän rämeen, metsän kasvun toivossa. Metsä ei ole kasvanut, mutta suo kuivaa.
Lapinukko on joikannut menestyksellisesti lapin lauluja, niin kauan kuin vanharouva muistaa. Tänään se hiihtää läpi sinisen maiseman. Kuulokkeissa rupattelee vuolaasti Jari Varassuo. ”Älykäs jätkä”. Vanha rouva on eri mieltä. Jarikaan ei ole pystynyt nostamaan suomalaisten itsetuntoa. Raisa Kämäräisellä on vaikeaa. Viimeinen osuu. Antti Alastulo laskeutuu keulilta ennen varsinaista hyppyään. Ei heru capin pisteitä. Olemme lyötyjä.
Anteroa harmittaa. Se on ikänsä kamppaillut itsetuntoon liittyvien seikkojen kanssa. Polku on kuljettanut sitä rehevien jokilaaksojen ja solisevien tunturipurojen kautta hyvään mieleen ja terveelliseen luomu ruokaan. Nyt isä on järjestänyt sen tielle vastuksia. Mauno ja Tipi ovat yökylässä jo toista viikkoa! Tipi on syntymästään saakka sekaisin. Mauno on vakaa, mutta huumorintajuton. Antero ei halua jakaa asioita niiden kanssa. Elämä on nyt pahempaa kuin hirmupakkaset. Se kaipaa Posiolle talvikalaan.
Vanha rouva ei lähde enää pakkasilla pilkille. Se sai nuorena tarpeekseen sokerijuurikaspellolla paleltuneista peukaloista. Kukaan ei kysynyt miten jaksat koulun jälkeen. Kukaan ei lämmittänyt kohmeisia käsiä ennen nukkumaan menoa. Mutta pennuilla on toivoa. Toisena päivänä ne pelottelivat harhaista isoisoäitiä isän hanskoilla sohvan takaa. Äiti haki metsästä kantarellia ja kaikki oli taas päällisin puolin ok.