Net tulivat ensimmäisinä. Pulmuset. Pemahtavat tienpenkalta toiselle, valkeina parvina. Kesän tuojat. Lupaus lisääntyvästä valosta. Äänimaisema muuttuu lisääntyvän valon myötä yhä vain. Joutsenet palasivat. Sitten peipposet, metsäkyyhkynen, kurjet, kuovit ja västäräkki. Tänään lapinukko kuuli laulurastaan matkimiset.
Sinitiainen innostuu pihapiirissä ensimmäisenä pyrähtelemään parin perään. Se tietää selvinneensä talvesta ja panee kaikki peliin. Löytääkin pikkuruisen puolison ja lentää viipottaen rantaan valmistelemaan Oravan pönttöjä kotikuntoon. Harmikseen se ei muista variksen perinteistä pesäpaikkaa lähistöllä.
Myös pälvissä kujertaa kevät. Se on liikettä enempi valoa ja paljastuvan maan tuoksua. Siinä on menneen kesän suon ja karpalon turpeat maut. Raatosuolle tulevat ensimmäiset pälvet. Vanharouva soittaa lapin ukolle istuvasta joutsenesta. Se on löytänyt Myllysuolla pienen pälven. Huomenna pälvi on jo peränsä kokoinen. Pian pälviä on enempi kuin lunta. Lumi muuttuukin pälveksi ja maa vapaaksi.
Koivuissa kiikkuvat riekot. Nekin talvesta toipuneet. Kurkottelevat kevääseen valmistautuneita silmuja ja ovat sillä tavalla mukana kevätvirrassa. Lapinukko muistaa paheksua syötyjä silmuja. Miettii jo vihtapuiden toivossa näkevänsä koivut hiirenkorvalla. Tikka hakkaa puuhakkaasti päätään Lapin ukon betoniveistokseen. Edellissyksynä se löysi heikon kohdan juuri valmiissa teoksessa. Betoni oli vanhaa ja tikka nuori. Se muotoili työtä uusiksi ja haaveili keväiselle morsiamelle lämpimään lisääntymisen paikkaa. ”Ei haittais vaikka tulis takatalvi”, se nakuttaa tahdikkaasti.
Antero nauttii keväästä toisaalla. Se korjaa isän kanssa asuntoautoja. Näkee jo mielikuvissaan Norjan pohjoisen tundran. Avaran maiseman ylle levittyvät katajakankaat. Lapin vuokkojen katveessa piilottelee luomuruoka ja toinen tuon kumpareen kätköissä.
Pekka odottaa lisää muuttolintuja. Se tarkkailee keittiön ikkunasta vaihtuvia lajeja lintujen ruokintapaikalla. Sen mielestä on ihan sama jatkaako ruokintaa vai ei. Se löytää joka tapauksessa siipirikkoiset. Mutta metsien avohakkuut ratkaisevat menestymisen. Kuntan kyntö viimeistelee monimuotoisen metsän tuhon. Luonnontilainen metsä on monien lintujen alkukoto.
Taidepöntötkään eivät ratkaise lintujen elinympäristöjen tuhoja. Taidepöntöt ovat umpinaisia, eikä niihin ole tarkoitustaan houkutella lintuja pesimään. Taidepöntön aukko on vain julkisivun kulissi. Vanharouva tietää, että taidepöntöt ovat Posion keskustan taajaman kaunistamishanke. Osallistua voi yksin, kaksin tai yhdessä. Kolmenkymmenen taidepöntön kokonaisuus ripustetaan jonain kauniina päivänä taajamaan. Keskemmällä sijoittuvat kerrostalo-, rivari- ja yksiömallit. Paikallisperinteen laavu-, kota -, iglu-, telkkä- ja munamallit vähän etäämmälle. Taidepönttö on enempi kuin osiensa summa. Eräänlainen dialogi ympäristön kanssa.
Kevääntulo on vahvaa. Iltapäivällä sininen auer Livon yllä on sakeaa. Muuttuvassa maisemassa Livon harjukuruilla valo viipyilee raukeana. Jääkausi on muokannut harjua niin kuin se nyt on. Vesi, usva, höyry, huurre ja jää muokkaavat sitä vastakin. Valitettavasti myös ihmisriepu metsähakkuineen. Hirsiniemeen pääsee nyt jalan. Joutsen nukkuu yhdellä jalalla seisten sulan vieressä jäällä. Illalla lapin ukko tekee herkullista madekeittoa.”Perinteisellä reseptillä”, se sanoo ja ripauttaa tilliä mukaan. Keitossa maistuu puhtaiden vesien kala ja tillissä tuoksuu uusi kesä.