Ikäluokkani kuluu niihin, joiden edustajat parhaassakin tapauksessa elävät enää taaksepäin katsoen lyhyeltä vaikuttavan ajan. Joukossamme näyttää yleisenä rehottavan pyrkimys siirtää vaikeat haasteet kuten ilmastonmuutoksen torjunta sen verran tulevaisuuteen, että ehdimme paeta siitä syntyviä rasitteita maan alle. Tähän kytkeytyvät myös tarpeet todistella, ettei ilmiötä olekaan tai että se ei ole ihmisen aiheuttama.
Kukaan ei varmuudella tiedä, mistä johtuvat satojen vuosien jaksotuksella tapahtuvat vaihtelut siten, että vuoden 1000 kahden puolen oli ainakin pohjoisella Atlantilla ja sen molemmin puolin lauhaa, mutta sitä seurasi niin sanottu pieni jääkausi, joka laajasti käsitettynä ulottui 1300-luvulta 1800-luvulle ja huipentui 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa, jonka jälkeen ilmasto on taas lämmennyt.
Pidetään kyllä mahdollisena, että tämä liittyisi auringon aktiviteetin muutoksiin, mutta se ei mitenkään sulje pois sitä, että fossiilisten polttoaineiden, etenkin hiilen ja öljyn käyttö on vaikuttanut ratkaisevasti viime aikojen lämpenemiseen. Jos se on sattunut muutenkin kohoavien lämpötilojen aikakauteen, niin sen pahempi, sillä mahdollinen luonnollinen lämpeneminen voi jatkua vielä satoja vuosia.
Tiedemiesten raportti välttämättömyydestä rajoittaa lämpötilan nousu 1,5 asteeseen on nostanut suuren kohun ja syystäkin, mutta mitään varsinaisesti uutta ei asiassa juuri nyt ole keksitty.
Tiukkojen rajojen asettamisella on hyvä tarkoitus saada ihmiset heräämään, mutta siinä on riskinsäkin. Jos raja ylittyy eikä suoranaista katastrofia tulekaan, voi seurata vastavaikutus niin että yhä useampi ei usko koko ongelmaan ja politiikan helppoheikit keräävät entistä enemmän ääniä ja valtaa saamalla ihmiset uskomaan mitä toivovat.
1960-luvulla luin ennusteen, jonka mukaan meret kuolevat vuonna 1972. Eivät ne muuttuneet elottomiksi, mutta merien saastuminen on vuonna 2019 alati paheneva pulma, jota ei saa vähätellä. Vuonna 1973 öljykriisin aikaan arveltiin öljyn loppuvan v. 1985. Ei se loppunut (valitettavasti), mutta sen ja hiilen poltto täytyisi nyt ehdottomasti minimoida.
Ei ole ehdotonta jyrkkää rajaa, jonka alapuolella pysyminen pitää vaikeudet kokonaan loitolla, mutta ylittymien tuhoaa ihmiskunnan. Vaikka maapallon vuotuinen keskilämpötila olisi kohonnut kaksi astetta, on taisteltava, ettei se nouse kolmatta.
Olen huomannut, että on jonkinlainen muoti-ilmiö synkistellä ja vakuutella ettei asialle voi mitään ja jopa suuttua niille, joiden mielestä jotakin tarttis tehdä.
Tärkeintä on nimenomaan lopettaa satojen miljoonien vuosien aikana maan alle kertyneiden valtavien hiilivarastojen vapauttaminen hiilidioksidina ilmaan. Se on myös kasvihuoneilmiön syistä luonnottomin ja mittasuhteiltaan parhaiten tunnettu, sillä louhitun hiilen sekä pumpatun öljyn ja kaasun määrät ovat summittaisesti tiedossa.
Varsinkin märehtijöiden sekä kavio- ja norsueläinten ruoansulatuskanavissa pieneliöiden vaikutuksesta syntyvä metaani on kyllä paha kasvihuonekaasu ( joskin jo vuosikymmenessä oleellisesti hajoamalla vähenevä), mutta ennen kuin kylmän ilmaston norsueläimet ja sarvikuonot tapettiin sukupuuttoon ja trooppiset vähiin ja sittemmin pääosa pienemmistäkin metaanin tuottajista, sitä on saattanut karata pötseistä ja suolistoista ilmaan nykyistäkin enemmän. Ihminen on siis niiden suhteen vaikuttanut molempiin suuntiin.
Kasvissyönti on hieno juttu ja kaikki kunnia sitä noudattaville, mutta se ei saa johtaa asian ytimen unohtumiseen. Monille mersu on vielä rakkaampi kuin kyrsä. Ilmaston lämpenemisen pulma ei katoa sillä, että uusia öljy- ja kaasukenttiä hupenevan napajään reunamille suunnitteleva insinööri samalla pureskelee porkkanaa.