Tämä on jo kolmas kolumnini, jonka aiheena on sama henkilö ja tämän edesottamukset. USA:n edellisten presidentinvaalien 2016 ratkettua kirjoitin otsikolla ” Rumppi puhuttaa” ja tammikuussa 2017 ”Maahanmuuttoproblematiikkaa”, jossa muun muassa totesin valkoihoisten maahanmuuttajien pilanneen alkuperäisväestön eli intiaanien elämän.
Harvoin on ulkomaan vaali näin suurta mielenkiintoa Suomessakin hetättänyt. Mahtoiko sitoa minunkin ajatuksiani sen verran, että kolumnivuoro unohtui ja päätoimittaja soitti perjantai-iltana ja antoi lisäaikaa lauantaihin. Äskeinen on kai selittelyä, mutta unohduksesta oli se hyötykin, että tätä lauantaina riipustaessani vaalia voi pitää käytännössä ratkenneena. Tämä sanottuna sillä varauksella, että niin selvää voittoa että Trump sen tunnustaisi ja oikeustoimet sekä rähinöintiin yllytykset lopettaisi ei voisi ollakaan.
Neljä vuotta on täytynyt seurata, kuinka maailman supervaltaa johdetaan sataprosenttisen populistisesti tärkeimpänä johtotähtenä oman äänestäjäkunnan hännystely ja sitä kautta uudelleenvalinta. Hämmentävää on, miksi suuri osa naisistakin on metoo-kampanjoiden aikaan jo kaksissa vaaleissa antanut äänensä karkeuksia latelevalle miehelle, joka puheissaan on peittelemättä halventanut naisia. Sen verran omituisia ovat presidentin käytös ja menettelyt olleet, että oikukkaista twiittailuista huolimatta tulee mieleen, onko kyseessä kuitenkaan täysin aito spontaani esiintyminen vai palkatun huippupsykologitiimin kylmäjärkisellä harkinnalla suunnittelema taktiikka, joka perustuu ihmismielen yllättävimpien sopukoiden tuntemiseen ja hyödyntämiseen. Todennäköisimmin kai osin molemmat.
Farssia voisi pitää hauskanakin, jos kyseessä ei olisi hyvin tärkeät ja kiireelliset asiat. Polttavista ja kiireellisistä ympäristöongelmista selvitään julistamalla ne olemattomiksi. Suomessakin on paljon kiistelty Natoon liittymisestä. Siinä hyvin keskeinen on kysymys, kuinka paljon voidaan tosi paikan tullen luottaa Naton viidenteen artiklaan, jonka mukaan hyökkäys yhtä jäsentä kohtaan on hyökkäys koko Natoa vastaan ja Nato reagoi sen mukaisesti. Suomelle on tärkeintä, miten todennäköisenä Venäjä pitää Naton vastahyökkäystä. Tätä asiaa olisi vaikea möhlätä pahemmin kuin että liittouman avainhenkilö, maailman ykkössotilasmahdin presidentti, julkisesti kyseenalaistaa Naton luotettavuuden tässä. Tämäkin puhtaasti sisäpoliittisista syistä, mitään vastuuta suurvaltapolitiikasta ei kanneta. (Ei ole kannanotto Natoon liittymisen puolesta eikä vastaan.)
Digitalisaatiokriitikkona ja somen ulkopuolelle jättäytyneenä en voi olla näkemättä yhteyttä tämän systeemin ja populistipoliitikkojen menestyksen välillä. Sähköisestä tiedonvälityksestä ei tullutkaan demokratian ja tasa-arvon edistäjää vaan diktaattorien vallan lisääjä ja pikkutrumppien työkalu, jolla synnytetään joukkohysteriaa usein täysin valheellisin perustein. Iso Rumppihan hyppyyttää tällä hetkellä kansaa kaduilla tekaistuin vaalivilppisyytöksin. Presidentti Trumpista on varmaankin päästy eroon neljäksi vuodeksi, sillä hän pystynee vain viivyttämään lopullisen vaalituloksen julistamista mutta tuskin muuttamaan sitä, mutta Donald Trumpista tuskin. Ensin mainitustakaan ei välttämättä lopullisesti, sillä vuonna 2024 hän on suunnilleen samanikäinen kuin Biden nyt. Elän toivossa, ettei tarvitsisi kirjoittaa vielä Rumppi nelostakin.