Korona puhuttaa jatkuvasti ja ylilääkäri evp Niilo Keränen patisti meitä yli 70-vuotiaita pysymään kotona mainiten, että tämän ikärajan ylittäneistä tautiin sairastuneista on joka kolmas kuollut siihen.
Varmaankin totta ja joissakin ikätovereissani saattaa paniikkia syntyäkin. On kuitenkin syytä korostaa, ettei 70 tietenkään ole maaginen raja, jonka alapuolella ollaan turvassa ja heti sen ylittyessä suuressa vaarassa. On hyvin oleellista, onko vuosia 70, 80 vai 90 , sillä menehtyneitten mediaanikeski-ikä oli kevään tautihuipussa 84 vuotta.
Jatkuvasti käytetty sanonta ”pysyä kotona” ei myöskään ole kovin osuva, sillä pienin tartuntariski suuntaan jos toiseenkin on, kun ollaan yksin ulkona eikä muita muita ihmisiä näköpiirissä. Esimerkiksi allekirjoittanut on tätä sepustusta 1.10. väsätessään ollut 13.7. lähtien 60 päivää yksin marjassa tai sinne menossa tai palatessa pyörän selässä tavallisimmin 10 – 12 tuntia/vrk. Olen siis ollut kovin huonosti kotona, mutta tämän ajan erittäin hyvin tartuntavaaran ulkopuolella.
Asian pelottavuus riippuu hyvin oleellisesti siitä, miten siitä tiedotetaan ja miten sitä havainnollistetaan. Median korostamat riskit säikäyttävät ja arkipäiväisemmät mutta pahemmat pääsevät unohtumaan. Kukaan tuskin on suhteessaan vaaroihin täysin johdonmukainen, melko järjettömiäkin pelkoja on lähes kaikilla.
Pyrkimys summittaiseen riskianalyysiin ei kuitenkaan ole pahasta. Lähelle tuleva karhu on pelottava, mutta ei sen takia pidä kotona pysyä, sillä karhut tappavat Suomessa noin 0,01 ihmistä vuodessa. Vuodessa maassamme kuolee noin 55 000 ihmistä, siis melko tarkalleen 150 / vrk. Koronaan kuolleiden määrä on parikymmenen päässä vuoden päivien lukumääärästä. Kun se saavutetaan, on noustu 151 vainajaan/vrk.
Ei kuulosta kovin hirveältä, varsinkin kun muistaa, että suuriin murhaajiin, sydän-ja verisuonitauteihin sekä syöpiin, kuolee vuodessa n. 32 000.
Kyllä Niilon kolumni kuitenkin asiaa oli. Nyt ollaan paljon viisaampia kuin keväällä siinä, että tiedetään vertaamalla esimerkiksi Suomea ja Ruotsia minkätasoisilla rajoituksilla korona pysyy aisoissa ja minkälaisilla ei. Löysäily näkyy heti nousevina lukuina. Kompromissit terveyden ja talouselämän välillä eivät ole helppoja.
Huomioni on kiinittynyt siihen, kuinka tiukat rajoitukset vallitsevat kunnan toimielimissä verrattuna muuhun yhteiskuntaan. Sellaiset olisivat käytännössä mahdottomia esimerkiksi koulussa, jossa olen muutamana päivänä taas sijaistanut. Kaikki kuntapolitiikan kokouksetkin pidetään taas etänä. Pidämmeköhän me kuntapoliitikot itseämme suhteettoman kallisarvoisina?
