Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Rukan maailmancupin avauksen järjestäminen tulevaisuudessa näyttää tällä hetkellä olevan melkoisessa vastatuulessa. (Ihan konkreettisesti ottaen vastatuuli olisi suurmäen osalta kyllä jopa parempi suunta kuin sivutuuli). Hiihtoliiton puolelta on väläytelty mahdollisuutta, että Rukalla järjestettäisiin vain maailmancupin hiihtokisoja.
Eihän tuo ajatus oikein hyvältä kuulosta.
Tietenkin järjestäjien kannalta olisi helpompaa, jos kisattaisiin vain laduilla eikä mäessä ollenkaan. Edellyttäen, että maailmancupin kisat tässä tilanteessa ja perinteisenä aikana eli marras-joulukuun vaihteessa Kuusamoon edes myönnettäisiin.
Tuulet eivät pääsisi ainakaan peruuttamaan hiihtokisoja. Lumen puute ei tänä päivänä olisi ongelma, koska sitä voidaan säilöä. Ainoa uhka voisi olla pakkanen, mutta ensimmäistenkin cupin kisojen aikaan Rukan stadionilla ei ollut pakkasta kuin vajaat 20 astetta, vaikka kylällä oli -33.
Mäkikisa on kuitenkin ollut pitkälti se houkutin, jonka myötä väkeä kisoihin on tullut. Jos kisattaisiin pelkästään miesten ja naisten hiihdoissa, pääsylipputuloja ei taitaisi paljon herua. Riippumatta siitä, miten hyvin suomalaisten uskottaisiin menestyvän kauden avauskisoissa.
Ja kaiken huippuna suurmäki, johon on kansainvälisen hiihtoliiton vaatimuksesta satsattu vuosien mittaan satoja tuhansia euroja, seisoisi koko maailmancup-lähetyksen ajan tyhjän panttina.
Jos kävisi niin hullusti, että Rukan maailmancupin avauksessa mäkikisoja ei paikkakunnalle enää myönnettäisi, pelkkiä hiihtokisoja ei kannata järjestää.
Kevään tai viimeistään alkukesän aikana selviää lopullisesti, miten ensi syksyn Rukan kisojen käy. Mäkeä ei saada koskaan niin hyvin verkoilla suojatuksi, ettei tuuli pääse siihen joltain suunnalta puhaltamaan, jos sille päälle sattuu. Kannattaa muistaa, että mäkihyppykin on ulkoilmalaji.
Täytyy tehdä hartiavoimin töitä, että kisojen alkuperäinen ohjelmarunko: hiihto, mäki ja yhdistetty säilyvät Rukalla. Muuten kisoista tulee rammat ja niille kannattaa heittää hyvästit.
Mikko Häme