Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Olympialaisten jälkeen on saanut lukea mitä ihmeellisempiä artikkeleja siitä, kun kisat jättävät tyhjiön penkkiurheilijoiden elämään. Tuollaiset väitteet tuntuvat lievästi sanottuna tuulesta temmatulta. Ei kai kukaan penkkiurheilija ota kisoja niin vakavasti, että niiden jälkeen elämältä tuntuu tipahtavan pohja? Penkkiurheilunhan pitäisi olla hauskaa ajanvietettä, ei vakavaa suhtautumista muiden suorituksiin.
Vai luulevatkohan todelliset penkkiurheilijat olevansa samaa kaliiberia kuin itse urheilijat? Väittävätkö he, että kisaurakka on ollut raskaampi kotikatsomoissa kuin monella olympialaisissa esiintyneellä urheilijalla? Höpsistä. Todelliset urheilijat ovat kisoissa, sinne kykenemättömät telkkareiden äärellä.
Penkkiurheilussa paljon lieveilmiöitä – valitettavasti. Se tuottaa sellaisia tunteita, jotka olisi parempi jättää ilmaisematta. Kun Sami Jauhojärvestä kiersi sosiaalisessa mediassa kuvamanipulaatio, jossa hän huusi hiihtoladulla saksalaishiihtäjälle kostavansa historian sotatapahtumia, tuli itselle häpeällinen olo. Miten nuo kaksi tapahtumaa liittyvät toisiinsa? Eivät mitenkään, mutta joillakin ihmisillä on sisällään valtavasti katkeruutta, vihaa ja alemmuuden tunnetta, jotka purkautuvat usein urheilun kautta.
Ehkä vieläkin törkeämmin suomalaiset käyttäytyivät nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden ratkettua alkuvuodesta. Loppuottelun jälkeen ruotsalaisia nimiteltiin, haukuttiin ja ivattiin sellaisella kansanvimmalla, että siinä unohtui kaikki historian hyvät teot. Ja tämä kaikki jääkiekon takia, jonka harrastajia on maailmassa vähemmän kuin naispuolisia maahockeynpelaajia. Ja vielä nuorten maailmanmestaruuden takia. Suomalaisten itsetunto nousi taivaisiin juuri aikuisikään ehtineiden kiekkoilijoiden menestyksen takia, herätys kansakunta. Tosin minkään tason urheilun mestaruusjuhlissa ei ole oikeus väheksyä muita ihmisiä. Näistä tapahtumista tulee mieleen, että kuinka alhaalla se kansan itsetunto on ollutkaan, kun tällaisten asioiden takia riemuitaan itsensä häpäisten.
Juhani Eskola