Matot on viety varastoon todennäköisiltä kosteusvaurioilta suojaan, sähkölaitteet korkealle ja johdot piiloon, legot ja muu pikkusälä visusti pois lattioilta. Koti on möbleerattu alkukesän aikana uudelle perheenjäsenelle sopivaksi. Koiranpentu tuli ja pentulandiassa matot korvattiin sanomalehdillä. Eilispäivän lehdet ovat meille arvokkaita, mutta onneksi on tuo työsuhde-etu.
Reilun kymmenen tunnin saluki-vauvan hakumatka 30 asteen helteessä sujui yllättävän hyvin. Kiitos ilmastoidun auton ja tiheiden pysähdysten. Vauvojen tapaan Lennu nukkuu paljon keräten voimia kasvamiseen. Vinttikoiran jalat ovatkin alkaneet jo kiitettävästi venyä ja vauhti sen kuin kasvaa. 11-viikkoisen koiran perässä vielä pysyy, mutta taitaa olla viikoista kiinni, kun jäämme auttamattomasti vauhdista.
Koko perhe on hurahtanut pentuun. – Äiti, eikö Lennu olekin meille hyvä kaveri, kyselee nuorimmainen, tai nykyisin siis keskimmäinen pojistamme harva se päivä.
Salukiluonne on tullut Lennulla jo hyvin selvästi esiin. Nautiskelija nukkuu sohvalla tai sängyllä selällään kaikki ketarat pystyssä. Herkkupalojakaan ei hotkaista kerralla, vaan niistä nautitaan ajan kanssa, pehmeällä alustalla tietysti.
Vuosituhansia vanha rotu on historiansa aikana tottunut hyvään. Lähi-Idästä lähtöisin olevaa koiraa kohdeltiin hyvin, ja se sai nauttia etuoikeuksista. Muista koirista poiketen saluki sai nukkua sisällä teltassa ja syödä samaa ruokaa isäntänsä kanssa. Salukit olivat arvokasta omaisuutta. Väitetään jopa, että arabinaiset aikoinaan imettivät salukin pentuja taatakseen niille tarpeellisen ravinnon. Meillä tyydytään vähän toisenlaiseen ruokaan, mutta huomaa Lennunkin verenperintönään saaneen nautiskelijan geenit.
Palveluskoiriin aiemmin tottuneena hyppäys salukiin on ollut suuri ja koulutusmenetelmät eroavatkin melkoisesti. Sanotaan salukin luonteen olevan lähempänä kissaa kuin koiraa, eikä monille roduille tyypillistä miellyttämisen halua tästä rodusta juuri löydy.
Koiranystävän on hyväksyttävä, ettei saluki hypi, pyörähtele, vingu eikä nuole riemusta ketä tahansa vastaantulijaa. Omaa perhettään ja muita rakkaita ihmisystäviään se sitävastoin tervehtii ja hellii mitä sydämellisemmin. Hellyydenosoitukset ovat kekseliäitä, huvittavia ja taatusti aitoja.
Tokoilusta ei taida tulla meidän harrastusta. Sen sijaan suuntaamme vinttikoiraradoille juoksuharrastuksen pariin. Ensimmäiset kokeilut näyttävät selvästi, että vietti vetää vahvasti vieheen perään. Juoksemaan veri vetävi.