Perämetsien miehen jälkikasvu, pääkaupungin kupeessa asuvat kolme- ja kaksivuotiaat tytöt, olivat tulossa parhaaseen leikki-ikään. On paras aika hankkia leikkimökki. Saadaan tytöt viihtymään mummolassa, tuumaili Perämetsien miehen parempi puolisko.
Tuumasta toimeen. – Ilmoitus Perämetsien pörssiin: Halutaan ostaa leikkimökki. Vastauksiakin tuli jokunen. Jotkut tarjouksista vain olivat turhan tyyriitä, toiset tarjotuista mökeistä malliltaan epäsopivia.– Ei taida tuo hirsimökki meidän rehtoolle oikein istua, päätteli vanha pari yhdessä. Ja pitää sen niin korkea olla, että isovanhemmatkin sopivat suorina sisälle seisomaan, kun tulevat mehukekkereille.
Tarkempi pohdiskelu osoitti myös sen, että leikkimökin hankinta on vahva arvovalinta. Meidän pikkuisille ei mikä tahansa koppi kelpaa. Valinnoistamme riippuu lastenlastemme tulevaisuus. Leikkimökissä on ensimmäinen malli tulevalle ympäristötietoiselle pesänrakentajalle.
Lapsuudessaan tekemistään havainnoista hän myöhemmin muokkaa tarpeidensa ja kauneusihanteidensa mukaisen oman kodin.
Tuumasta toimeen. Ensin googlailemaan ja etsimään vaatimukset täyttäviä piirustuksia. Monenlaista leikkimökkiä sieltä Kalifornian Billin kaikkitietävästä älykoneesta löytyikin. Mikään niistä vain ei ollut se juuri hakijoiden tarpeisiin sopiva.
Vajaat pari metriä kanttiinsa oleva leikkimökki on ehkä sopivan kokoinen pari-kolmevuotiaalle taaperolle. Mutta niin siinä varmasti käy muutaman vuoden kuluttua, että tytöt lopettavat leikkimisen ja haluavatkin oman piha-aitan, johon mahtuu mukavasti itse nukkumaan. – Kun on tällainen oma erillinen pieni talo asuttavana, viihtyvät lapset vielä moniaita lisävuosia mummin ja ukin loma-asukkaina, perustelivat isovanhemmat laajenevia suunnitelmiaan.
Onneksi tuolla varastoissa on vielä jäljellä runsaasti puutavaraa, lankkua ja lautaa, paneelia ja vaneria, muisteli Perämetsien mies puolentoistakymmentä vuotta sitten päättyneen kodinrakennuksensa jäännösmateriaalia.
Niin ryhdyttiin kaivamaan ulkorakennusten orsilta ja muista perävarastoista pölyyntynyttä puutavaraa. Inventaario osoitti, että ei näistä herran huonetta rakenneta, eikä kahden lapsen leikkimökkiäkään.
Puutelista rauta- ja lautakauppaan kasvoi melkoisiin mittoihin.
Mutta nämähän ovat pieniä pulmia, tuumaili pariskunta. Kysymyksessä ovat kasvavien lastenlasten tulevaisuuden avaimet.
Ensimmäinen kauppakierros johti kuuden lekaharkon, kolmen painekyllästetyn ja neljän kyllästämättömän kakkosnelosen hankintaan. Pohjakehikon yläpuolelle nousivat pian runkotolpat ja niiden varaan kattotuolit.
Pitkällisen mittailun sekä vaakasuorien ja pystysuorien linjojen tarkistamisen jälkeen kattotuolit saivat päälleen raakapontit. Ne tuli vielä kattaa kaksikerroksisella bitumihuovalla, alle ”kermi” ja päälle palahuopa. Kauppaan kuului vielä netistä tulostetut valmistajan asennusohjeet, joiden ymmärtämisestä vasta riemu syntyi.
Perämetsien mies uskotteli lopulta ymmärtävänsä valmistajan omalla kielellä laaditut ohjeet ja kiipesi huoparullineen ja -paketteineen leikkimökin katolle.
Seurasi vielä lukuisia kauppakierroksia: maaleja, ruuveja, työkaluja ja paljon muuta.
Havaittiin, että naperoiset olivat pian tulossa ja leikkimökki vasta hätäisesti harjakorkeudessa. Vaikka parempi puolisko hänkin tarttui tomerasti maalipensseliin ja ryhtyi puuliiterissä sutimaan ulkovuorauslautoja, näytti ilmeiseltä, että suunnitelma ei toteudu tavoiteajassa.
Mutta pariskunta oli positiivisella mielellä. Näin varmasti onkin parempi, he tuumailivat. - Nyt naperoiset vasta hyvän mielen saavat ja muistavat myöhemminkin tulla mummolaan, kun pääsevat mummin ja ukin kanssa itse viimeistelemään leikkimökkiään.
Jouni Alavuotunki
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Kuusamo-opiston eläkkeellä oleva rehtori