Perämetsien mies laskeutui kallioon hakattua tunnelia alas maan uumeniin. Meteli vesivoimalaitoksen koneasemalla oli sikäli kova, että huonokuuloisena hän oli pakotettu luopumaan oppaan selostuksesta.
Hän ryhtyi tutkiskelemaan karttaa, jossa osoitettiin ne, etupäässä Posion pohjoisosassa sijaitsevat vesistöt, jotka muodostavat Jumiskon voimalaitoksen tuottaman sähkön alkulähteet, suurimpana niistä sokkeloiset Suolijärvet.
Kemijärvestä kaakkoon sijaitsevat Suolijärvet ovat moniosainen säännöstelyallas. Sen vesimäärää säätelemällä Jumiskon voimalan omistaja Pohjolan Voima on tuottanut sähköä suomalaisen teollisuuden tarpeisiin vuodesta 1954 alkaen.
Tuolloin serkkupoika oli täällä nuorena miehenä töissä, muisteli Peränmetsien mies lapsuuttaan ja palautti mieleensä aikaihmisten puheet sähkövoiman suurista siunauksista.
Karttaa tutkiessaan hän laskeskeli mielessään säätöaltaan valuma-alueen kokonaispinta-alan olevan 600 neliökilometrin huitteilla. Sinne satavat talven lumet ja kesän vedet virtaavat tässä maanalaisessa tunnelissa olevan turbiinin kautta satakunta metriä alempana olevaan Kemijärveen, pähkäili Perämetsien mies mielessään.
Jumiskon tuottaman sähkön määrä ei ole järin suuri. Merkitystä sillä kuitenkin on säätövoimana, oli Pohjolan Voiman PR-mies bussissa valistanut voimalaitokselle matkaavaa seuruetta.
Sähkön kulutushuippujen aikana tai muuten tarvittaessa säännöstelyaltaan vesi otetaan käyttöön. Vesivoima on siksi tarpeellista, että kun sähköä ei kyetä varastoimaan suuria määriä, voidaan varastointi hoitaa vesistöjen yläjuoksuilla sijaitsevilla säännöstelyaltailla.
Tällä sitä ollaan tieteellis-teknisen Pohjois-Suomen alkulähteillä, mietti Perämetsien mies katsellessaan 50-luvun alun valokuvia Jumiskon rakentamisesta. Oli lapiota ja kottikärryä, lippalakkipäistä sekatyömiestä, parakkeja ja rivitaloja asumuksiksi korpimaahan tuoduille rakentajille, jokaiselle säätynsä ja arvonsa mukaan. Oli myös kolonna englantilaisia kuorma-autoja ja maansiirtolaitteita, ja oli yhteinen unelma maan uumenista nousevan tunnelisähkön siunauksista.
Jos voimayhtiön esittelyvideon tarinaan on uskomista, maanpäällinen taivas sijaitsee nykyisin Suolijärvien rantamilla. Yhtiö on maisemoinut järvien rannat ja näin korjannut mahdollisesti kerran tuottamansa veden pinnan noususta ja laskusta syntyvät vahingot. Se on myös hoitanut kalojen istutusvelvollisuutensa, jolla turvataan kalastuksen jatkuminen säännöstelyjärvissä.
Pohjolan Voiman tarjoamaa käristemakkaraa ja friteerattua Suolijärven muikkua purressaan Perämetsien miehen mielessä kuitenkin viivähti hetken ajatus Kemijokea muinoin nousseesta merilohesta. Tieto voimalan sittemmin toteutetusta automaatiosta, toimimisesta ilman käyttöhenkilökuntaa, ja sen valvonnasta Etelä-Suomessa sijaitsevasta valvontakeskuksesta, jäivät nekin askarruttamaan hänen mieltään.
Hyvinvoinnilla on hintansa, päätteli hän parin sadan muun vieraan kanssa yhtiön pullakahvien ääressä. Miten monta Jumiskon rakentajaa lienee nyt paikalla, hän mietti. Vai lieneekö enemmistö heistä ja heidän jälkeläisistään jo ammoin siirtynyt säätösähkön mukana etelään?
Jouni AlavuotunkiKirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Kuusamo-opiston eläkkeellä oleva rehtori