Panssariesteet tervehtivät Kemijärven suunnasta saapuvaa Perämetsien miestä keskellä Sallan kirkonkylää.
Samaa tietä päinvastaiseen suuntaan vyöryi joulukuussa 1939 kokonainen vihollisarmeija. Kemijärven portilla suomalaiset pysäyttivät sen ensimmäisen kerran. Armottomassa öisessä taistelussa Mäntyvaaralla he löivät selustaan koukanneen vahvan venäläisen joukko-osaston. Kasapäin jäätyneitä ruumiita makasi hangella seuraavan aamuna, monet puukolla surmattuina.
Kovia olivat ajat, mietiskeli Perämetsien mies, mutta kovia olivat pojatkin. Mäntyvaaran taistelun jälkeen he pakottivat Alakurtilta lähteneen ja läpi koko Sallan marssineen vihollisen perääntymään pitäjän nykyisen kirkonkylän tienoille.
Neuvostoarmeijan uuden hyökkäyksen varalta nämäkin panssariesteet rakennettiin, kertaili Perämetsien mies mielessään kansakoulunopettaja-vainaan taannoisia opetuksia.
Suomen viimeiset sodat kaikkine seuraamuksineen koettelivat Sallaa poikkeuksellisen ankarasti. Talvisota ajoi väestön evakkoon ja tuhosi heidän kotinsa, puolet alueesta menetettiin rauhanteossa. Lohtua ei tuonut jatkosotakaan. Sen päätteeksi Sallan hävitykseen osallistui vielä Saksan armeija.
Sota-ajan ja sen seuraamusten esittelyyn on Sallaan koottu museo entiselle rautatieasemalle. Sen pihaan kurvasi Perämetsien mies panssariesteet sivuutettuaan.
Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa vastassa oli asiantuntevia oppaita kaksin kappalein. He kertoivat suureen murrokseen keskittyvää tarinaa kotipitäjänsä arkisesta työstä ja toiveista, toiveiden kariutumisesta ja uudelleen elpyvästä uskosta.
Yksityisten ihmisten 1960-luvulla aloittamasta vanhojen esineiden keräilyharrastuksesta alkunsa saanut museo perustettiin veteraani- ja reserviläisjärjestöjen myötävaikutuksella ja EU-tuen turvin 2003.
Tulos on vaikuttava, totesi Perämetsien mies. Entisestä arkielämästä kertovat esineet ja valokuvasuurennokset luovat taustaa sota-ajan kokoelmille. Niistä katselija voi aistia vanhan elämänmuodon katoamisen sotien jaloissa. Kaikkialla läsnä oleva hienoinen harrastelijamaisuus vain parantaa yleisvaikutelmaa antamalla museolle aitouden leiman.
Kenties vaikuttavin osa museota on jälleenrakennusosasto. Se kertoo suuren tarinan korpikansan sotienjälkeisestä työstä Sallassa, soiden perkauksesta pelloiksi ja elävien maitotilojen perustamisesta, perheiden kasvusta ja elämänuskon noususta.
Perämetsien miehellä tahtoi tulla tippa silmään, eritoten kun hän hetkeksi pysähtyi miettimään tämän suuren perinnön hukkaamista 60-luvulla alkaneessa uudessa myllerryksessä, ei pelkästään Sallassa vaan muuallakin Pohjois-Suomessa.
Erikoisen sivujuonteen vierailulle loi jutustelu oppaana toimineen Martti Remeksen kanssa. Hänen isänsä Olli Remes oli sotaa edeltävän ajan mestarihiihtäjä ja sittemmin maineikas sotasankari. Kapteeni Remes kaatui 1942 ja hänen saamansa mannerheimristi on yksi museon näyttelyesineistä.
Olli Remeksen kaveri Olavi Alakulppi, hänkin mestarihiihtäjä ja sotasankari, osallistui sodan jälkeen asekätkentään. Hän siirtyi Yhdysvaltoihin eteni siellä armeijan palveluksessa everstiluutnantiksi.
Saksan miehitysjoukoissa 50-luvulla toimiessaan Alakulppi tuli tuntemaan autonkuljettajana varusmiespalvelustaan suorittavan Elvis Presleyn. Tämä lahjoitti hänelle nahkatakkinsa.
Sen Alakulppi myöhemmin Sallassa vieraillessaan antoi vanhan kaverinsa Martti-pojalle, joka toimi siellä taksimiehenä. Takki on nyt nähtävänä museossa.
Uskon ja epäuskon vapaapainia mielensä pohjalla käyden Perämetsien mies tarkasteli mustaa nahkatakkia, jota hänen parempi puoliskonsa sovitti päälleen museon kahvilassa.