Perämetsien nuoren miehen hippihörhöily kultaisen 60-luvun viimeisinä vuosina keskeytyi komennukseen lähteä Suomen ruotuväkeen.
Joitakin ituja Kalifornian aurinkoisilla rannoilla syntyneestä, maailman nuorison villinneestä hippiaatteesta tosin jäi kasvamaan hänen hiuksista kynittyyn kalloonsa vielä kasarmillakin.
Rauhan ja rakkauden sanoman sekä erilaisten eliksiirien avulla suoritettavan tajunnan laajentamisen ohella tähän aikakauden aatevirtaukseen kuului vankka usko siihen, että kulutuksesta luopuminen on avain elämän onneen ja nautintoon.
Eräs hippisoturin vakaumusta koetelleista asetovereista oli sotamies Möttönen. Hän oli komppanian kirjuri, hyväkäytöksinen ja kohtelias, kaikkien kanssa erinomaisesti toimeen tuleva nuori mies. Perämetsien mies sattui kerran aamupesulle vierekkäin Möttösen kanssa. He ryhtyivät harjaamaan samanaikaisesti hampaitaan. Möttönen tiristi harjaansa pienen, tuskin havaittavan nokareen tahnaa. Kulutuksesta luopumisen aatetta mielessään elättelevä hippisoturi puristi tuuman mittaisen pötkylän koko harjasrivin täydeltä.
Asiasta syntyi niin pitkä ja syvällinen keskustelu kuin Suomen armeijan pikainen aamupesu salli. Möttönen väläytti koko valkoisen hammasrivinsä ja perusteli hillitysti maalaiskodin perintönä saamaansa vakaumusta, että ihmisen tulee säästää kaikkia hallussaan olevia asioita ja varautua samalla tulevaan niukkuuteen. Yhdellä tahnatuubilla selviää hyvin koko armeija-ajan, hän arvioi omaa kulutustaan. - Pepsodent-mainosten luomat ihanteet tietämättään sisäistänyt Perämetsien mies kuunteli puhetta korvat luimussa ja purskutteli runsasta hammastahnamössöä mustien amalgaamipaikkojen täyttämässä suussaan.
Myöhemmin Perämetsien mies kävi sotilaskodissa lukuisia keskusteluja sileässä suntispuvussa ja kiiltävissä lankkikengissä esiintyneen sotamies Möttösen kanssa. Hän sai kuulla, että tupakkiaskin hintaan sidotulla armeijan päivärahalla tulee hyvin toimeen, kun jättää tupakat ostamatta ja kaupungin kapakat kiertämättä iltalomilla.
Hippiaatteistaan huolimatta - tai pikemminkin osana niitä - Perämetsien sotamies oli saanut sitkeän tartunnan maailmallisesta hekumasta. Kaupungin iltailot, kaljatuopit savuisissa kapakoissa ja kioskeilla nautitut käristemakkarat veivät säännöllisesti voiton sotamies Möttösen säästöpuheista.
Sotamies Möttösen pohdiskelut talouselämän perusteista - ajatukset säästämisestä ja kuluttamisesta, pitkäaikaisista investoinneista ja työnteon pikapalkinnoista - jäivät ehkä kuitenkin elämään Perämetsien miehen ajukoppaan. Mitä etäämmälle armeija-aika jäi, sitä ontommilta alkoivat tuntua hippiaatteet, joiden alta hänen mielessään paljastuivat mainosmiesten kehotukset rynnätä maksullisesta nautinnosta toiseen, aina uusien trendien perässä.
Yhtä ontoilta ikääntyneelle Perämetsien miehelle tuntuivat sittemmin uusimman ajan opit jokamiehen perusoikeudesta kännykkään ja kahteen tietokoneeseen ihmisarvon ensiaskelmana. - Taitavat olla lähtöisin samasta sylttytehtaasta kuin taannoiset hippiaatteet, vanhus korahteli mielessään ajatellessaan yleismaailmallista tuotanto- ja kulutusmyllyä hyvinvoinnin lähteenä.
Mutta silloin tällöin Perämetsien miehen mieleen sentään palautuu vielä nykyisinkin kirkas muisto sotamies Möttösestä, hänen siististä suntispuvustaan ja kiiltävistä kengistään, mutta ennen muuta hänen valkeana hohtavasta hammasrivistään.
Taitaa olla Möttönen kotipuolessaan keräämässä syksyn satoa kasvimaaltaan ja ympäröivistä metsistä, kasvattamassa talouttaan lastenlapsiensa onneksi ja menestykseksi, Perämetsien mies pähkäili.
Jouni Alavuotunki Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Kuusamo-opiston eläkkeellä oleva rehtori