Meidän suomalaisten juomatavat eivät ota eurooppalaistuakseen. Tai oikeastaan suomalaisten tapa juoda on eurooppalaistunut, mutta se ei ole tarkoittanut sitä että suomalaisesta tavasta juoda olisi luovuttu.
Summana on perjantaipullon ja lauantain saunakaljojen lisäksi kalenterin täydeltä muita päiviä, jolloin on lupa juoda.
Lupaan juoda kai kiteytyykin suomalainen tuhoisa tapa juoda. Tai ehkä on niin, että suomalainen tarvitsee myös syyn juoda.
Syy saa olla ilo tai suru, kunhan siitä on luvaksi juoda. Sitten kun on lupa ja syy, juodaan vähintäänkin humala ellei peräti änkyrä - vähän siitä syystä riippuen.
Jos siis tunnistaa itsessään suomalaisen tavan juoda, kannattaa varmaankin pitää viinipullo pois arki-iltojen ruokapöydästä, ettei vahingossa saa syytä ja lupaa juoda joka päivä.
Kun kristillisdemokraattien kärkirouva, sisäministeri Päivi Räsänen, ehdotti kiristyksiä alkoholipolitiikkaan, kansa nielaisi. Mitä se sisäministeri aikoo: nostaa taas viinan hintaa, laimentaa keskioluen ja vie urheilukansalta mahdollisuuden nostaa voiton maljoja ja huuhdella häviön kitkeryys.
Vaikka Räsäsen kanssa on pääsääntöisesti vaikea olla samaa mieltä, voi ministerin alkoholipolitiikan kiristämisluetteloon laittaa ainakin yhden samaa mieltä -rastin.
– Jos viinimaa Italiassa jalkapallo-otteluissa alkoholitarjonta on kiellettyä, miksi meillä ei pystytä sulkemaan kaljahanoja lätkämatseissa, Räsänen kysyi.
Lätkämatsi ja kesäjuhla ovat suomalaiselle syitä juoda. Italialaiset ovat niin kovin eurooppalaisia; juovat kai siksi, että viinit ovat hyvän makuisia ja mielenkiintoisia.
Aikoinaan tupakkalain kiristykset ja hinnan nostaminen vähensivät suomalaisten tupakointia. Holhoaminen on ärsyttävää, mutta jos siitä voi olla hyötyä, kai sitä kannattaa kokeilla raivonkin uhalla.
Sitäkin enemmän toivon kuitenkin, että sisäministeri pysyisi lestissään ja antaisi perhe-, sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavien miettiä miten suomalaiseen tapaan juoda voitaisiin vaikuttaa.
Jos me aikuiset emme siirrä lapsillemme suomalaista tapaa juoda iloon ja suruun, alkoholikulttuuri voi seuraavan sukupolven kohdalla olla jo toisenlainen.
Kahdeksasta surmanluodista on sentään tultu jo Pussikaljaromaaniin.