Kun tätä kirjoitettaessa (1.8.) eilen päättyi 23 päivän hillastusputki ja tänään alkaa kestoltaan tuntematon mustikkaputki, on tässä raossa riipustettava kolumni. Kirjoittamisen paha puoli on siinä, että jossakin vaiheessa, tavallisimmin jutun alkaessa olla jo valmis, iskee tunne että on saanut paperille pelkkiä pöljyyksiä. Kirjoittipa mistä tahansa tai miten tahansa, osa lukijoista on todennäköisesti samaa mieltä tarinan pöljyydestä. Heidän toiveensa ovat hyvin erilaisia, kuka haluaa tiukkaa asiaa, kuka sovinnaisia ja maailmoja syleileviä lässytyksiä, jotkut ehkä vitt - anteeksi pottuilua ja tissihuumoria. Tämä sijoittunee välimaastoon.
Reilu viikko sitten julkaistiin uusimman HS-gallupin tulokset sukupuolittain ilmaistuina. Useimmilla puolueilla ero naisten ja miesten suosiossa oli pieni tai korkeintaan kohtuullinen, mutta kahdessa tapauksessa todella suuri. Vihreitä olisi äänestänyt 19,7 % naisista, mutta vain 7,5 % miehistä, perussuomalaisia taas 5,3 % naista mutta 13,3 % miehistä. Kyseessä ovat puolueet, jotka ainakin valtakunnallisella tasolla ovat aika lailla toistensa vastakohtia. Näkemykset mm. ympäristöpolitiikasta ja maahanmuuttajista ovat varsin erilaisia. Y-kromosomi tai sen puuttuminenko ratkaisee kannan tällaisiin asioihin?
Koiraspuolisena vihreänä olen kiinnostunut ilmiön syistä. Jos äänioikeus olisi vain naisilla, vihreät olisi suurin puolue ja todennäköisesti pääministeripuolue. Miksi vihreä sanoma saavuttaa naiset niin hyvin ja miesten kohdalla olemme ainakin jossakin määrin epäonnistuneet? Miksi naiset karttavat persuja?
Voisi ehkä olettaa, että jälkeläisten elinmahdollisuudet ja hyvinvointi tulevaisuudessakin kiinnostaa naisia enemmän. Vihreäthän on nimenomaan pitkäjänteisen ajattelun puolue. Miehiin tässä usein liitetään sokea teknousko ja kaikenlaisten pehmeämpien arvojen vähättely. Totesin kunnan henkilöstölehdessä Poropostissa viime vuosikymmenen taitteessa, että negatiiviset ympäristöasenteet muotoutuvat usein samaan tapaan kuin murrosikäisten koulukielteisyys. Ne, joilla on vähiten kykyä tai halua täyttää koulumaailman vaatimukset, pyrkivät synnyttämään ja levittämään alakulttuureja, joissa päämäärät ovat aivan muualla. Vastaavasti ne, joille vihreät arvot ja elämäntavat ovat vastenmielisimpiä, pyrkivät mitätöimään ne perustelemattomin iskulausein.
Ehkä miehillä on voimakkaampi taipumus tämänsuuntaiseen jengiytymiseen. Perusjätkä voi juoda punaista maitoa ja syödä sinistä lenkkiä mutta vihreys hyväksytään korkeintaan auton kyljen maalissa eikä jätkä kantaansa millään perustellakaan muuta vaan pysyy aitona suomalaisrepublikaanina, joka jakaisi Tornionjoen muurilla kahtia.
Kirvestä ei kuitenkaan pidä tässäkään heittää kaivoon. Asennemuokkauskin on hyvin pitkäjänteistä hommaa. Kun aloitamme helpommasta päästä ja käännytämme Baabelin mäen miehet ja Karvosen Ilen vihreisiin, niin kyllä se siitä lähtee.