Kolumni

Pe­rus­suo­ma­lai­set hajosi lähes samalla tavoin kuin edel­tä­jän­sä – puo­luei­ta ha­jon­nut mui­ta­kin

Parin viime päivän aikana on tapahtunut Suomen valtakunnan politiikassa niin paljon käänteitä, ettei matkassa tahdo pysyä. Olin kirjoittanut jo melkein valmiiksi erilaisen alakerran, mitä tämä, mutta piti iltapäivällä käyttää voimakkaasti delete-nappia ja aloittaa alusta uudelleen.

Tiistain uutinenhan oli tietenkin se, että perussuomalaisten ryhmä hajosi kahtia. Syynä tähän oli viime viikonvaihteen perussuomalaisten johtovalinnat ja sitä seurannut puolueen lähtö hallituksesta.

Puolueen hajoaminen ei ole Suomessa mikään aivan uusi ilmiö. Aikanaan esimerkiksi TPSL erkani SDP:stä, SKP:ssä oli selvästi kaksi eri linjaa (oikeastaan kaksi eri puoluetta), Suomen Maaseudun Puolue (SMP) erkani Keskustasta ja myöhemmin SMP:n hajoaminen.

Tässä SMP:n hajoamisessa 1970-luvun alussa voi nähdä vähän samoja piirteitä kuin perussuomalaisten tilanteessa nyt. Osa SMP:n jäsenistä ei ollut tyytyväinen puolueen johtajan Veikko Vennamon otteisiin ja perusti Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen.

SKYP:issä oli perustettaessa 12 kansanedustajaa ja SMP:hen jäi vain kuusi. Episodiin liittyy puoluetukikiista. Tuolloin hyväksyttiin lainmuutos, jonka mukaan toiseen eduskuntaryhmään siirtyneet kansanedustajat saivat puoluetuen, mikäli siirtyjiä oli yli puolet eduskuntaryhmän koosta. Näin SKYP sai SMP:n puoluetuen 12 henkilön osalta ja Vennamo keksi historiaan jääneen lentävän lauseen ja rupesi kutsumaan skyppiläisiä ”seteliselkärankaisiksi”.

Seuraavissa vaaleissa SKYP sai vain yhden kansanedustajan, joka loikkasi Keskustaan.

Sipilän hallitus ei pyydä eroa presidentiltä ja hallitus jatkaa. Perussuomalaisten sijaan hallitukseen nousee Uusi Vaihtoehto -niminen ryhmä, joka pitää sisällään muun muassa kaikki perussuomalaisten ministerit. Uusia ennenaikaisia vaaleja ei siis tule kuten esimerkiksi vihreät ja sosiaalidemokraatit olisivat toivoneet.

Alunperin ajatuksenani oli kirjoittaa tässä alakerrassa niistä mahdollisista sotea koskevista uhkakuvista, joita tulee olemaan, jos hallitus hajoaa ja erityisesti silloin, jos joudutaan järjestämään ennenaikaiset vaalit. Nyt sotea voidaan viedä eteen päin entiseen malliin, toivottavasti.