Alakerta |Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Kaveri kävi kylässä.
Hän hukkasi ravintolassa puhelimensa, jonka takaisin saaminen oli tehty mahdollisimman vaikeaksi.
Vieraani kaveri meni kysymään puhelinta seuraavana päivänä ravintolasta, mutta hänelle lyötiin vain lappu kouraan.
Samalla ravintolan henkilökunta kehotti soittamaan lapussa olevaan numeroon. Muuta tietoa ei puhelimesta herunut.
Vieraani soitti lainapuhelimella palvelunumeroon, jonka hinta oli 1,91 euroa minuutilta. Palvelunumerosta hän sai tietää, että viikonloppuisin löytötavarapalvelun toimipiste ei ole avoinna.
Kävi selväksi, että hänellä olisi aikaisintaan maanantaina saada mahdollinen tieto siitä, oliko ravintolasta löytynyt hänen puhelintaan.
Maanantaina vieraani oli palannut jo kotiinsa.
Hän oli miettinyt asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, ettei aio hankkia puhelintaan takaisin.
40 euron arvoisesta puhelimesta olisi todennäköisesti tullut noin 30 euron kulut, kun maksullisen puhelinpalvelun lisäksi puhelin olisi pitänyt postittaa hänelle. Tähän päälle olisi tullut löytöpalkkio ja mahdollisesti vielä muitakin kuluja.
On pöyristyttävää, että huolimatonta asiakasta kohdellaan näin.
Mietitäänpä Kuusamossa asuvaa henkilöä.
Hän unohtaa ravintolaan jotakin, mutta saa sen hyvällä tuurilla takaisin viikon päästä.
Ensin hukattu tavara lähetetään Ouluun.
Kun löytötavara on todettu Oulussa kuusamolaisen omaisuudeksi, löytötavara lähetetään takaisin Kuusamoon. Tämän kaiken lystin maksullisine puhelinpalveluineen kustantaa huolimaton asiakas.
Kun löytötavarapalvelussa ei vastata kysymyksiin sähköpostitse, niin maksullista puhelinpalvelusta joutuu maksamaan sellainenkin asiakas, vaikka hänen omaisuuttaan ei ravintolasta olisi löytynytkään.
Aina voi miettiä myös sitä, miten toimii aasialainen turisti vastaavassa tapauksessa.
Miten hän saa kadotetun tavaransa tuhansien kilometrien päähän? Aikaa, vaivaa ja rutkasti rahaa se ainakin vaatii. Huvittaakohan tätä turistia palata Kuusamoon, jossa tavaran hukkaamisesta maksat kalliisti.
Minusta tällainen löytötavarapalvelu on huolimattomien, huono–onnisten ja ehkä varkauksienkin uhrien riistämistä.
Joku kohtuullisuus pitäisi tässäkin asiassa olla, mutta kadonneesta omaisuudestaan huolissaan olevaa henkilöä on helppo riistää hädän hetkellä.
Ja löytötavarapalvelua miettiville yrityksille tiedoksi: on osa asiakaspalvelua huolehtia asiakkaiden omaisuudesta, eikä pelkästään olla ottamassa osaa siitä itselleen.
Lopuksi rahapulasta kärsiville arvokas neuvo: ryhdy löytötavarapalveluyrittäjäksi.
Juhani Eskola