Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat puhuttaneet pohjoisen mediaa ja ihmisiä jo useamman vuoden. Keskustelu käy tänäkin kesänä kuumana.
Sain ensikosketukseni aiheeseen viime viikolla, kun vierailin thaimaalaisten poimijoiden majapaikassa Vuotungissa.
Tavallaan koko asia kirkastui kertaheitolla, sillä en ollut aiemmin juuri aiheesta välittänyt.
Ensimmäinen ajatus astuessani sisään koulurakennuksen ummehtuneen trooppiseen ilmastoon oli, että on tämä erikoinen konsepti. Pienet, ruskeat, nappisilmäiset miehet on lennätetty tuhansien kilometrien takaa tänne keskelle korpea poimimaan marjoja. Ajatuksen tasolla koko homma tuntuu seinähullulta.
Ymmärrän siis varsin hyvin, että varmasti nämä tulokkaat herättävät myös muissa paikallisissa ihmetystä. Suomalaisissa marjastajissa epäilemättä myös närkästystä ja ”meidän marjamaille ei noilla ole asiaa” -asennetta.
Syy ulkomaisten poimijoiden tuloon on tietysti selvä. He tienaavat moninkertaisesti enemmän kuin kotonaan. Jopa vuoden ansiot. Suomalaiset eivät samaan hintaan edes kuse marjametsään päin.
Kun asian laita kerran on tämä, poimikoot ja myykööt marjansa rauhassa ja lähtekööt sitten kotiin.
Tarjoamani asenne ei kuitenkaan suomalaisille todennäköisesti kelpaa, vaan esiin astuvat kukkahattutädit ja rasistit.
Ensin mainituilla on huutava tarve tuoda esiin thaimaalaisten mahdollisesti huonot työolot, palkat ja asuinolosuhteet. Tämän naurettavan, muka-inhimillisen höpötyksen ainakin meikäläinen aikoo kuitata olankohautuksella.
Marjanpoimijat ovat täällä vapaaehtoisesti, joten yhdelläkään kotimaisella pullukkahumanistilla ei pitäisi olla minkäänlaista syytä pillittää heidän mahdollisesti huonoista oloistaan.
Voin vakuuttaa, että ainakin minun tapaamillani poimijoilla on vallan hyvä olla täällä. Kukkahattuprinsessa saattaa menettää yöunensa herneestä patjansa alla. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö raavaat thaimiehet täällä pärjäisi. Heidän kulttuurissaan on pahempaankin varmasti totuttu, joten he huolehtikoot omista oikeuksistaan.
Rasistista höpöpuhetta en myöskään aio sulattaa. Ulkomaalaisilla on laillinen oikeus olla täällä, joten leivän ansaitseminen heille sallittakoon. Metsät ovat täynnä marjoja, jotka sinne muuten mätänisivät.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö thaipoimijoidenkin pitäisi noudattaa lakeja ja maan tapoja. Niiden valvominen ei kuitenkaan ole hölösuurasistien vaan viranomaisten tehtävä.
Vuotungin koululla salossa liehui muuten Thaimaan lippu, muttei siniristilippua. Tämä on hyvien tapojen, käytäntöjen ja lippuheraldiikan vastaista. Toivottavasti tämä on myös suurin synti, josta poimijoiden vierailun aikana saan kuulla.