Hiljattain kirjoitin jutun kirjailija Arto Paasilinnan viettämistä vuosista Kuusamossa. Paasilinna ei vielä ollut kirjailija, vaan nuori toimittaja, joka sattuman kaupalla päätyi Koillissanomiin 60-luvun puolivälissä. Paasilinna oli 22-vuotias rehvakas lapin mies, nuori ruipelo, jonka tyyli herätti maalaispaikkakunnalla huomiota. Osa tykkäsi, osa ei.
Vuosikymmeniä myöhemmin Paasilinna muisteli Koillismaalla tapaamiaan ihmisiä värikkääseen tyyliinsä: ”Koillismaalaiset ovat pienikasvuista, mutta mukavaa sakkia. Koillismaalla ollaan, tai ainakin oltiin ahkeria, tunnollisia ja rehellisiä. Uskonnollisuus on laajaa, ja ehkä sen seurauksena kansa on totista ja kovasti luottavaista.”
Paasilinna oli luonteeltaan liukasliikkeinen vaeltaja. Parin vuoden jälkeen hän jätti Kuusamon taakseen, kävi kääntymässä Kainuun Sanomissa Kajaanissa, meni pariksi vuodeksi Ouluun Pohjolan Työn päätoimittajaksi, kunnes karisti lopullisesti Pohjois-Suomen taakseen.
Kirjailijoilta kysytään usein, kuinka paljon heidän kirjoissaan on todellisia henkilöitä, ja miten kirjailijaksi tullaan. Arton vanhempi veli Erno Paasilinna antoi jälkimmäiseen kysymykseen kuuluisaksi tulleen vastauksen: tullakseen kirjailijaksi pitää elää kirjailijan elämä.
Arto Paasilinna otti romaaneihinsa mielellään toimittaja-aikoinaan kohtaamiaan ihmisiä, mutta kirjojen sivuilta ei löydy tunnistettavassa muodossa ketään koillismaalaista.
Ei Paasilinnan rikas mielikuvitus niin yksioikoisesti toiminut. Silti voi leikkiä ajatuksella, saiko Ulvova mylläri -romaani jonkin alkuidun näiltä nurkilta. Paasilinnat asuivat Kuusamossa vuokralaisina myllärin talossa.
Paasilinnan romaanin tyypillinen sankari on nokkela kansanmies, joka selättää toiminnallaan pikkumaiset byrokraatit. Kirjailija pui huumorin varjolla vakavia asioita: sotia, kuolemaa, itsemurhia, dementiaa, luonnon tuhoutumista ja maailmanloppua.
Paasilinnan tuotanto poikkeaa Kalle Päätalosta, jonka romaaneihin ihmiset on tuotu niin totena kuin mahdollista. Taivalkosken ja taivalkoskelaiset tunnetuksi tehnyt Päätalo oli jylhä realisti, Paasilinna hurtti humoristi, mutta moni asia yhdistää miehiä.
Molemmat pohjoisen miehet olivat erittäin tuotteliaita, kirja vuodessa tahtiin. Molempien kirjat olivat syksyn tapauksia, joita kriitikot kilvan lyttäsivät, mutta kansa luki.
Petri Karjalainen