Maastossa paljon liikkuneena tiedän, että itikoita, noita suvensuloisia inisijöitä, on tänä kesänä pilvin pimein. Niiden kanssa kuitenkin kyllä pärjää, kun laittaa sitä kuuluisaa ”ohvia” tai jotain muuta hyväksi havaitsemaansa karkotetta. Mutta entäs sitten ne paarmat: niitäkin kun näkyy siunautuneen enemmän kuin reilusti.
Metsäautotiellä on maastoreissun jälkeen kiire sukeltaa autoon, etteivät hörriäiset ihan purematta niele. Otukset ovat kuitenkin sinnikkäitä ja verenhimoisia, sillä jos muutaman kilometrin ajon jälkeen avaat autonikkunan, niin siinä ne vaan ihan vieressä lentelevät. No, onhan niidenkin elettävä. Ja loppujen lopuksi kesä ja öttiäisten aika on taas nopeasti ohi.
Toinen mieltä kutkuttava asia ei sitten olekaan niin kovin äkkiä ohi. Engelsmannithan kun sitten loppujen lopuksi äänestivät itsensä ulos Unionista. Tai vissiin se oli vanhempi väki, joka äänesti menneisyyden ja samalla uusien soraläjien puolesta. Sitä en olisi kyllä hevillä uskonut briteistä.
Liiallinen kansallismielisyys ja ahtaan ajattelun markkinointi ja vihanlietsonta sellaista vastaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan, johti tähän onnettomaan tilanteeseen. Alkuunhan se tietysti voi nostattaa monenkin tweedtakin rintamusta, mutta lopulta taitaa käydä niin kuin sille entiselle miehelle, joka pissi pakkasessa housuihinsa.
Mutta aika näyttää miten asiassa käy. Toivottavasti britit tapautuvat tunnolleen ja palaavat siihen mihin kuuluvatkin, eli yhteiseen Eurooppaamme ja sitä rakentamaan. Toisenlaista jättiyllätystä sitten rakentaa Satujensaaren eli Islannin jalkapallomaajoukkue Ranskan EM-kisoissa. Takki auki pikkuruisen maan joukkuetta vastaan lähteneet suurten jalkapallomaiden joukkueet ovat joutuneet poistumaan stadionilta häntä koipien välissä. Puhumattakaan Portugalin Ronaldosta, joka ei sulattanut 0-0 tulosta, vaan manasi Viikingit ”ei minkään voittajiksi.”
Tässä on kyllä meille kaikille, niin maille kuin yksilöillekin, suuri oppi ja malli, josta kannattaa kyllä vähintäänkin ottaa opiksi. Islannilla kun on juuri heidän resursseilleen sopiva, hötkyilemätön pelitaktiikka, joka voi yhtäkkiä näyttää jopa osaamattomalta ja vaarattomalta, mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta pallo onkin maalissa ja vastustaja liemessä.
Näinhän meidänkin esi-isämme ovat tehneet kautta historiamme: silloin kun on ollut ylivoima edessä, voitto on otettu yksissätuumin, saumattomalla yhteistyöllä. Miksi me emme enää tee niin, vaan riitelemme ja rähisemme toissijaisista asioista, emmekä saa omia asioitamme kuntoon ei sitten kirveelläkään. Kait se ei tilanteemme ole vielä tarpeeksi kehno, että ymmärtäisimme historiamme opetukset ja neuvot.
Mutta kyllä tämä tästä, kun kerran Islantikin on noussut meitä paljon ahtaammasta rakosesta ja toivokaamme vielä, että nappaavat ainakin mitalin, jos eivät nyt ihan mestaruutta voittaisivatkaan.
Hyvää kesää ja kesälomaa kaikille: itselleni ensi viikolla alkava loma on jo neljäskymmenestoinen.
Ja samalla se on myös viimeinen.