Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Valtionosuuksia pähkäilevältä ministeriön työryhmältä tullut esitys paljasti heidän osaamattomuutensa harvaan asuttuja alueita kohtaan. He eivät kyenneet osoittamaan lukuja, jotka kohtelisivat tasapuolisesti myös harvaan asuttua aluetta, kuten esimerkiksi Posiota.
Työryhmä huomasi laskentakaavoissaan epäkohdan vasta sen jälkeen kun Posion kunnanjohtaja Tomi Timonen otti laskukoneen käteensä ja osoitti työryhmälle oikeudenmukaiset luvut.
Posion kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Lehtiniemi (KS 3.4.) pitääkin työryhmältä virheensä myöntämistä lupauksia antavana, että uudistamisessa otetaan huomioon Posion ehdotus lainsäädäntöön lisättävästä portaattoman syrjäisyyslisäkertoimen ottamisesta valtionosuuksien laskutapaan.
Uusi laskutapa toisi Posiolle valtionosuuksia lisää kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Se olisi kova juttu se. Rahapotilla kunta kykenisi tasapainottamaan taloutensa.
Kun tiedetään, ettei uusi jakotapa vaatisi valtiolta juurikaan lisää euroja, vaan ainoastaan siis laskutavan muutoksen, niin tuntuisi, että Posion kunnanjohdon ehdotus myös hyväksytään ministeriössä.
Kysymys on Posion ja vastaavien muiden 39 kunnan näkökulmasta siitä, että saavatko nämä kunnat jatkaa itsenäisenä vai liittääkö valtio pakkokeinoillaan (antamalla liian vähän valtionosuuksia) kunnat toisiin kuntiin ja kaupunkeihin.
Itse ajattelen niin, että loppupeleissä on valtionkin etu kohdentaa valtionosuuksia harvaan asutulle alueelle nykyistä enemmän kuin, että jätettäisiin kunnat oman onnensa nojaan. Siitä nimittäin seuraisi näistä kunnista kiihtyvä poismuutto, työttömyyden kasvua, sosiaalisia ongelmia ja palvelujen ja yritysten loppumisia.
Harvaan asutun alueen jättäminen ajopuuksi maksaisi todennäköisesti edellä kuvatulla tavalla lopulta valtiollekin reilusti enemmän, mitä nämä kunnat ovat nyt vaatimassa Posion johdolla.