Kunta- ja valtiontaloudesta puhuttaessa ärsyttävintä on prosenttilukujen pyörittely ilman että niiden merkitystä kummemmin avataan kuulijalle.
Puhutaan huolekkain ilmein julkisen talouden kestävyysvajeesta. Koillismaalla samaa asiaa pyöritellään esimerkiksi kuntien perusturvassa.
Montakohan kertaa olen kuullut poliitikon tai virkamiehen tuskailevan, kun menot kasvavat kuusi prosenttia, mutta verotulot vain kolme. Mieleen hiipii kysymys: entä sitten? Onko sillä nyt niin suuri merkitys? Eihän eroa ole kuin kolme vaivaista prosenttiyksikköä.
Mitättömän pieni luku.
Kuusamon lukion legendaarinen opettaja Pentti Mannermaa takoi matematiikkaa meidän poloisten oppilaiden kalloon 1990-luvun alussa. Hän osasi sen, mihin harva poliitikko ja virkamies kykenee: kansantajuistamaan matematiikan, ja erityisesti korkoa korolle laskuopin.
Otetaan kantaluvuksi 100. Mielessään voi hiljaa kuiskata perään miljoonaa, niin aletaan olla kohtuullisen lähellä Kuusamon kokoisen kaupungin vuosittaisten menojen loppusummaa. Mittakaava on suunnilleen sinne päin.
Jos menot kasvavat kuusi prosenttia vuodessa, niin 15 vuoden kuluttua 100 miljoonan menot ovat kasvaneet 239,65 miljoonaan vuodessa.
Oletetaan, että lähtötilanteessa tulot ovat myös 100. Jos tulot kasvavat kolme prosenttia vuodessa, niin 15 vuoden päästä budjettiin kirjataan 155,79 miljoonan tulot.
Tasapainosta ollaan päädytty tilanteeseen, jossa talous on 83,86 miljoonaa alijäämäinen.
Ja kyse oli vain mitättömän pienestä luvusta, kolmesta prosenttiyksiköstä.
Asia tuli mieleeni, kun Kuusamon kaupungin perusturvajohtaja Vesa Isoviita sanoi Koillissanomien haastattelussa, että perusturvan menot ovat nousseet 15 vuoden ajan 6-7 prosenttia vuosittain.
Edellä oleva laskelma osoittaa sen, että seuraavaa 15 vuotta menot eivät voi kasvaa vuodessa 6-7 prosenttia, kun Suomen talouskasvun on eri tekijöistä johtuen ennustettu jäävän suhteellisen pysyvästi 2-3 prosentin tasolle. Samaan aikaan terveyspalveluiden kysyntään ennustetaan rankkaa kasvua.
Sitten tullaan siihen vaikeimpaan asiaan. Mitä tämä lukuleikki merkitsee meidän koillismaalaisten arjessa?
Sen uskallan sanoa, että tuntemani koillismaalaiset luottamushenkilöt ja virkamiehet suhtautuvat tehtäviinsä asiaan kuuluvalla vakavuudella. Eivät he ilkeyttään tai ymmärtämättömyyttään päästä kaupungin taloutta kuralle ja palveluja rempalleen, vaikka kaikkitietävät räksyttäjät netin keskustelupalstoilla toista väittävät.
Pienten lukujen laskuoppi on helppoa, mutta johtopäätösten teko on äärimmäisen vaikeaa. Pelkkä synkistely ei johda mihinkään, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.