Pienehkö suomenpystykorvanarttu Piitu on kotipihalla arkipuuhissaan. Se vahtii pihaa ja ilmoittaa omistajilleen haukkumalla, jos paikalle tulee kutsumattomia vieraita, kuten poroja tai muita koiria.
Viikonloppuisin Piitu kulkee omistajansa kanssa metsällä. Vaikka se viihtyy ulkona, haluaa se tuon tuosta sisälle rapsutettavaksi.
– Piitu tulee kyllä toimeen mäyräkoiramme kanssa, mutta sitä ei kestä mennä silittämään. Siitä tulee heti päräys. Piitu haluaa rapsutukset, omistaja Vesa Turunen naurahtaa.
Piitu on ehkä huomiosta mustasukkainen, mutta omistajaansa kohtaan uskollinen ja suojelevainen. Sen huomasivat Vesa Turunen ja tämän tytär Anna-Kaisa vuosi sitten kohdatessaan karhun.
Piitu on yksi niistä 18 koirasta, jolle Suomen Kennelliitto myönsi Sankarikoiran arvon. Sankarikoiran arvonimen voi saada koira, joka on toiminnallaan pelastanut yhden tai useamman ihmisen hengen.
Syyskuinen lintumetsästyspäivä viime vuonna päättyi Vesa Turusen ja hänen aikuisen tyttärensä Anna-Kaisan osalta ilman saalista. Aurinkoinen sää paikkasi tilannetta Turusen kotimaisemissa Närängällä, Etelä-Kuusamossa. Askel oli kevyt vielä neljän kilometrin tarpomisen jälkeen.Metsällä mukana ollut 3-vuotias suomenpystykorva Piitu oli vielä jossain omilla teillään.Auto näkyi soratien päässä. Rajavyöhykkeelle oli matkaa 100 metriä. Kun auto tuli näkyviin, näkökentän peitti jokin muu.Iso, jäkälänvärinen karhu.Vesa Turunen latasi panokset takaisin piippuun ja pyysi tytärtään kuvaamaan. Tytär jähmettyi paikalleen karhun nähtyään. Vesa ei osaa pelätä karhuja, joita hän on tottunut näkemään siskonsa luona karhunkuvauspaikalla Suomussalmella.– Ajattelin vain, että jos se tulee päälle, sitä on pakko ampua.Samalla silmänräpäyksellä Piitu ryntäsi paikalle.– Jostakin se vain ilmestyi oikeaan aikaan paikalle puolustamaan. Minut yllätti, miten ärmeä se oli, Vesa Turunen muistelee.– Ajattelin kyllä, että karhu huitaisee koiran tassulla ja koira lentää kuusikkoon että helähtää. Mutta eipä mitään, karhu pysähtyi siihen ja Piitu ajoi sen kuusikkoon.
Karhu pötki todennäköisesti rajalle asti Piitun saattelemana. Vesa Turusella on tapahtumasta todisteena video, jonka hän kuvasi puhelimellaan.– Kuvasin videon, kun lössi meni kuusikkoon. Siinä on kilometrin suora ja karhua ei enää näkynyt missään, Turunen muistelee.Tilanne oli nopeasti ohi. Turunen soitti metsästäjän ja karhukoiran paikalle ja ei voinut kuin ihmetellä Piitun rohkeutta moninkertaisesti kokoisensa karhun edessä.– Varmasti moni pystykorvista olisi juossut karkuun. On se kovaluontoinen koira, Turunen toteaa 30 vuoden koirakasvattajan kokemuksella.Pystykorvista Piitu on Turuselle neljäs.– Tämä on paras koira, joka meillä on ollut.
Vasta kotimatkalla kohti Oivankia ajaessa Turunen tunsi pientä pelkoa tai jännitystä. – Olisiko se sitten tullut päälle vai ei, vaikea sanoa. Oliko se naaras, jolla oli jäänyt pentu johonkin? Vai olivatko pyssymiehet sitä jo kiusanneet? Vaikea sanoa. Ei se jäänyt kertomaan.Rapsutellessaan Piitua kotona tapahtuman jälkeen, Turuselle tuli heti mieleen, että Piitulle pitäisi anoa Suomen Kennelliiton myöntämää Sankarikoiran arvoa. Koska vuoden 2017 hakuaika oli juuri mennyt umpeen, ehti Piitu mukaan vasta tämän vuoden arvojen jakoon.Kennelliitto palkitsee Sankarikoirat Koiramessut-tapahtumassa joulukuussa Helsingissä. Turunen ja Piitu jättävät juhlat väliin, sillä matkustaminen ja juhliminen ei olisi sopivaa Piitun tilassa.– Piitu on astutettu viikko sitten. Jos hyvin käy, hän on sitten joulukuussa äitiyslomalla.Ennen mahdollista äitiyslomaa Piitulla jatkuu tavallinen arki Oivangissa. Se sisältää vartiointitehtäviä, lekottelua sisällä ja metsäretkiä.– Joulumetso on vielä saamatta, joten viikonloppuna lähdetään yrittämään metsoa.Ennen mahdollista äitiyslomaa Piitulla jatkuu tavallinen arki Oivangissa. Se sisältää vartiointitehtäviä, lekottelua sisällä ja metsäretkiä.
– Joulumetso on vielä saamatta, joten viikonloppuna lähdetään yrittämään metsoa.
