Pikku Kakkonen tuo varmasti monelle aikuiselle mieleen rakkaita muistoja. Ohjelma on luonut monia ikimuistoisia hahmoja lapsille. Nykyään Pikku Kakkonen on kuitenkin pelkkä tarralappu, joka lyödään animaatioihin ja mobiilisovellukseen.
Postilokero 347 - Pikku Kakkosen tarina -dokumentti, juhlisti 40 vuotta täyttänyttä ohjelmaa keskiviikkona 11. tammikuuta. Alkaessani katsomaan dokumenttia tunsin, kuinka rakkaat lapsuusmuistot pyrkivät takaisin mieleeni. Mitä lähemmäksi pääsimme nykypäivää, sitä vähemmän näkyi ohjelman omaa tuotantoa. Ohjelma-aika täytetään enimmäkseen suomeksi puhutuilla tietokoneanimaatioilla.
Ystävien kanssa keskustellessa lapsuuden muistoista olemme tulleet usein lopputulokseen, että paljon on muuttunut. Perinteiset piirrossarjat sekä suomalainen tuotanto ovat vähentyneet. Ohjelmistoon valitaan edullisemmin tuotettuja tietokoneanimaatioita, jotka myyvät paljon oheistuotteita.
Muistan aikani Pikku Kakkosen opettavaisena ohjelmana. Kaapo ja Late opettivat tieteistä ja ruoanlaitosta, Jyrki ja Neponen taas askartelua. Sinikka Sokka kertomassa ja näyttelemässä Grimmin satuja on syy, miksi vieläkin rakastan satuja ja fantasiaa.
Pikku Kakkonen oli osa omaa kasvutarinaani.
Lapsi voi tänä päivänä valita milloin ja mitä hän katsoo, kiitos tietotekniikan ja useiden sovellusmahdollisuuksien. Ennen multimediakulttuurin vyöryä jouduimme maltillisesti odottamaan Pikku Kakkosen alkua. Jos nykypäivän lapselta kysyttäisiin, kumman hän valitsisi Netflixin vai Pikku Kakkosen, suurin osa varmasti vastaisi ensimmäisen.
On harmillista, että Pikku Kakkosen osaamisala on kaventunut. Uskon ja tiedän lasten nauttivan vieläkin nukketeatterista ja saduista.
Miksi Pikku Kakkosesta on tehty pelkkä tavaramerkki?
Pyrkimys pysyä mukana kasvavassa multimediakulttuurissa on saanut unohtamaan kaikkein tärkeimmän. Lapsuus on muistojen luomisen aikaa. Itselläni on paljon muistoja Pikku Kakkosesta, jotka liittyvät nimenomaan heidän omaan alkuperäistuotantoonsa.
Olisi mukavaa katsoa Pikku Kakkosta, josta voisin aikuisenakin nauttia. Toivoisin, että painotettaisiin omaa alkuperäistä tuotantoa ja annettaisiin lapsille jotain muisteltavaa aikuisena.