Pikkujoulu vietetty. Muutamassakin oy:ssä, ab:ssa ja ry:ssä muistellaan tänään pikkujouluja tai sitten ei muistella ollenkaan vaan katsellaan kengänkärkiä.
Nousukaudelta peräisin olevat mielikuvat siitä, millaista nimenomaan työpaikan pikkujouluissa on, elävät yhä. Hauskaa on ja illalta odotetaan paljon, mutta lopuksi ollaan jopa sitä mieltä että tälläytymisen ja hankkiutumisen riemu saa jäädä ensi vuonna väliin. Sen verran pahoilla mielin tai häpeissään ollaan.
Jos pikkujouluissa ei ole pelkästään mukavaa, siellä saattaa olla ihan kauheaa. Pomo haukutaan, työkavereiden välit leimahtavat kertyneestä kaunasta yön pikkutunneilla, tulee sanottua, osoitetaan liian iholla hyvää työkaveruutta tai lähennellään työkaverin puolisoa.
Hyvää joulumieltä vaan. Onneksi emme ole keksineet pikkujuhannusta. Se se vasta olisi.
Mikä lienee pikkujoulun perimmäinen tarkoitus, jos ei jakaa joulumieltä niiden kanssa, joiden kanssa arkipäivänsä viettää. Esimiehen haukkumisen pikkujoulujen lopuksi sanotaan puhdistavan ilmaa. Eikö kuitenkin olisi helpompaa ottaa erimielisyydet esiin pieninä annoksina sen sijaan, että röykkyyttää pomoparan kerralla koko vuoden ansioista.
Japanilaisilla liikemiehillä on tapana mennä juopottelemaan ja laulamaan karaokea suoraan töistä harva se ilta. Pikkuisen illan viettäminen muutaman kerran viikossa on sekä osa neuvottelukulttuuria ja asiakassuhteiden hoitamista, mutta myös työilmapiirin hoitoa. Japanilaiset huutavat humalassa korvia särkevästi toisilleen ja hetken päästä lauletaan kaulakkain. Tikulla sitä silmään, joka sanottua huomenna muistelee.
Kotona ihmissuhteiden hoitamiseen näillä liikemiehillä täytyy olla järeät keinot.
Jospa pikkujoulun tarkoitus on kuitenkin tiivistää työyhteisöä. Parhaimmillaan se sen tekeekin. Esimerkiksi perheiden pikkujoulu yrityksessä antaa uusia näkökulmia työkavereihinsa, kun näkee heidät perheensä parissa puolisoina, isinä ja äiteinä.
Eikä mitä. Kyllähän sellaiset remakatkin pikkujoulut, joita ei muistella, yhdistävät mukavasti. Yhteinen se on yhteinen häpeäkin.