Keväällä 1995 istuskelin Kurkijärvellä kiikkustuolissa ja join tuoremehua juhlavasti jostain kaapista löytyneestä pilkkikisapokaalista. Olin sen verran nuori tuolloin, että en sortunut voimakkaampiin juomiin juhlistaessani Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta. Tukholmassa voitettu MM-kulta sai suomalaiset sekoamaan ilosta. Itsekin muistan hankkineeni aiheeseen sopivaa rekvisiittaa, kuten pari T-paitaa ja lippahatun. Nuo tarvikkeet ovat sittemmin aikojen saatossa jonnekin kadonneet.
Tuolloin 90-luvun puolivälissä ei käynyt mielessä, että seuraavaa maailmanmestaruutta pitäisi odottaa piinaavat 16 vuotta. Vuosien saatossa Suomella oli useita mahdollisuuksia kultamitalin uusimiseen, mutta aina vaan vastustajat osoittautuivat etevämmiksi. Yksi katkerimmista muistoista hiipuu mieleen kevään 2001 MM-kisoista, jolloin ehdin näkemään loppuottelun ratkaisun rovajärveläisessä sotilaskodissa kesken tuikitärkeän leirin. Sitä en tähän hätään muista, että oliko samaan aikaan Kainuun prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa varusmiespalvelustaan suorittanut tuleva maailmanmestari Mika Pyörälä tuolloin katsomassa kuinka David Moravec viimeisteli Tshekkien voitto-osuman loppuottelun jatkoajalla. Joka tapauksessa tuolloin harmitti.
16 vuodessa on siis ehtinyt tapahtua paljon ja tuoremehukin oli vaihtunut kivennäisveteen seuratessani sunnuntai-illan kiekkofinaalia. Enää ei kaapista löytynyt pilkkikisapokaaleja, mutta hyvältähän tuo maailmanmestaruus tuntui joka tapauksessa. Täytyy myöntää, että en olisi tällaiseen uskonut vielä pari viikkoa sitten, kun MM-kisat Slovakiassa alkoivat. Suomen MM-kisaryhmä osoitti kuitenkin kisojen edetessä olevansa todellinen joukkue. Maailmanmestaruus alkoi näyttää todelliselta vaihtoehdolta viimeistään perjantaisen välieräpelin jälkeen. Aivan 6-1-lukemiin finaalissa Ruotsia vastaan en kuitenkaan uskaltanut luottaa.
Tämän kevään kisat taisivat muuten olla ensimmäiset, jolloin Suomen joukkueessa ei pelannut yhtään vuoden 1995 maailmanmestarina. Toivottavasti seuraavaa mestaruutta ei tarvitse odottaa yhtä pitkään, jotta uudet sankarit pääsevät vielä toistamiseen juhlimaan. Kotikisat vuoden kuluttua antavat loistavan tilaisuuden mestaruuden puolustamiseen.