Tammikuussa ei voi välttyä laihdutus-, hyvinvointi eikä muutospuheilta.
Minäkin tein vuodenvaihteessa pari maltillista lupausta ja niin tekivät muutkin perheenjäsenet. Nimitimme niitä toiveiksi ja kirjasimme ne varalta kännykkään ylös. Mies kysyi jo seuraavana päivänä, mitä lupasikaan. Minä kävin tätä kirjoitusta varten tarkistamassa toiveeni ja huomasin, että olen unohtanut niistä peräti kolme viidestä!
Vaan eihän ne maltilliset, hyvää tekevät muutokset mihinkään riittäneet. Yksi jos toinen on kysellyt: Sokeriton tammikuu, eikö?
Pitihän sitä harkita ja taisin jo lupautua mukaan. Itse asiassa jo aloitinkin.
Netissä taas on meneillään Vaakakapina. Ideana on lopettaa laihduttaminen. Miksi ihmeessä olen mukana, kun en edes ole laihduttanut vuosikausiin? Eikä minulla nytkään ole mielestäni tarvetta laihduttaa, vaan olen yrittänyt jo puolentoista vuoden ajan tolkuttaa itselleni, että olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena.
Käytännössä Vaakakapina näyttää olevan täynnä ohjeita, joiden avulla laihtuu, kunhan tekee muutokset x, y ja z, mutta ei laihduta. Hetkinen, eikö juuri muutosten tekeminen painon putoaminen mielessä ole nimenomaan laihduttamista?
Huomaankin tehneeni jo muutoksia syömisiini.
Aloitin myös kuntosalilla käymisen. Aloitin jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta, eli joulunalusviikolla. Oikein hätkähdin, kun huomasin, että nyt on se aika, kun moni muukin starttaa uuden vuoden ja uuden elämän.
Motivaationi salikäynteihin ei ole laihduttaminen vaan liikunta. Minua ei nimittäin huvita juosta ulkona pimeässä pakkasessa monta kertaa viikossa, joten yritän saada jotain kautta säännöllisen liikuntaharrastuksen pysymään myös talvikuukausien ajan.
Silti huomaan havainnoivani itseäni salilla hieman tyytymättömänä. Pitäisikö tämä ja tuo muuttaa? Miksi tuossa on tuollainen muhkura tai makkara?
Ei, ei ja ei. Juuri tätä en halunnut. En halua laihduttaa. En halua olla tyytymätön.
Haluan syödä hyvin niin, että jaksan käydä töissä ja olla mukava perheenjäsen. Haluan liikkua niin, että keho tuntuu hyvältä eikä puhti lopu kesken. Haluan olla juuri tällainen kuin olen ja tyytyväinen siihen.
Ainakin näin tammikuussa siitä on tehty erittäin vaikeaa.
Ps. Tiesitkö, että juuri sinäkin olet hyvä juuri tuollaisena. Riität.