Alakerta | Eliisa Aikkila / eliisa.aikkila@koillissanomat.fi
Viime aikoina olen kovasti pohtinut pitkää ikää. Mummoni eli satavuotiaaksi, ja ehti elämänsä aikana nähdä maailman muuttuvan melko lailla. Mummo täytti 100 vuotta ennen itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaa: matkan varrelle mahtuivat evakkoreissut ja työteliäät vuodet kotitilalla. Muistan kuunnelleeni lapsena ihmeissäni tarinoita siitä, miten erilaista arki aikanaan maatilalla oli. Mummon pitkään elämään mahtui myös monta aktiivista eläkevuotta.
Erityistä salaisuutta pitkään ikään mummo ei minulle koskaan kertonut. Mummolla oli kuitenkin monta hyvää käytännön neuvoa. Hän sanoi, että työnteko ja liikkuminen ovat yleensä hyväksi. Ennen kaikkea hyvällä kotiruualla, marjoilla, kalalla ja lihalla, pääsi mummon mukaan pitkälle. Tuo neuvo on nykyään varsin hyödyllinen – ruokavaliosta tehdään nykyään liiankin suuri numero. Syöminen ei ole rakettitiedettä, kohtuus kaikessa!
Vaikeista ajoista huolimatta mummolla säilyi positiivinen elämänasenne. Sitä hän toivoi myös muille: hyvästeissään mummo toivotti aina ”kaikkea hyvää!”. Mummo ei murehtinut liikaa huomista, vaan eli päivän kerrallaan.
Onhan pitkää ikää tutkittu paljon, ja samat asiat nousevat esiin: kohtuullisten elämäntapojen lisäksi vanhaksi eläviä yhdistää usein myönteinen elämänasenne. Pitkäkin elämä saattaa olla varsin ikävä elettävä, jos siihen suhtautuu kurjasti.
Yksi erityispiirre mummosta jäi mieleen. Hänen luokseen oli aina tervetullut. Kuinka moneen paikkaan mennessä tulee olo, että on toivottu ja odotettu vieras? Nykyajan kiireessä tuntuu usein, että melko harvaan. Sosiaalisuus oli mummolle tärkeää, ja hän oli läsnä olemisen taidossa mestari.
Siinä tahtoisin kehittyä itsekin: olla sille ihmiselle läsnä, joka on vastapäätä.
Satavarma pitkän iän salaisuus jää siis kenties taas kerran mysteeriksi – paljon on varmasti kiinni geeneistä ja pelkästä sattumasta. Sanotaanhan kuitenkin, että ratkaisevaa eivät ole elämämme päivien määrä, vaan elämän määrä niissä päivissä. Mummon päivissä riitti elämää.
Luulenpa, että mummon reseptissä onkin ennen kaikkea ainekset onnelliseen elämään.