Hiljattain Rukalla järjestetyssä tulevaisuusverstaassa hahmoteltiin, miltä Koillismaa ja Koillis-Suomi näyttää vuonna 2050. Tarkoitus oli maalata tulevaisuus sellaisena kuin sen haluaisi toteutuvan, ja sen jälkeen alkaa hahmotella keinoja, jolla toivottuun lopputulokseen päästään.
Oulussa ilmestyneessä sanomalehti Louhessa julkaistiin perjantaina neljäs helmikuuta vuonna 1898 juttu otsikolla ”Kuusamo vuonna 2000”.
Yli sata vuotta sitten kirjoitetun tarinan kärkenä on Kuusamoon rakennettu rautatie, jonka kymmenvuotisjuhlaa nimimerkki Aatu Äyräs kuvaa. ”Huittijh! kuului rautahevon ääni Torangin vaaran leikkauksesta, kun juna juhlallisesti lähestyi Kuusamon kaunista asemaa.”
Asemalle junaa vastassa olivat tietenkin paikkakunnan silmäätekevät: ”Paanajärven vaskikaivoksen miljoneeri, joka silinterihattuaan kohottamalla tervehti grafiittitehtaan isännistöä. Lämpimästi puristivat Kotvangin ja Kivakan kosken sähkötehtailijat toistensa käsiä, samoin rautaruukkien omistajat ja kalkkipatroonat.” Selityksen vuoksi sanottakoon, että vaski on vanha sana kuparille.
Pari vuotta sitten kaupungin oikeudet saaneessa Kuusamossa vietettiin koko kansan juhlaa: ”Kaikki toimistot olivat jouten lukuunottamatta sananlennätinkonttoria, jossa tänäänkin puuhailtiin, ottaen vastaan niitä lukuisia onnittelusanomia, joissa osanottavaisuuden tunteita julaistiin ympäri maata tämän kymmenvuotisen muistopäivän johdosta.”
Kuvitelmassa Kuusamo ei ollut pääteasema, vaan vasta puolimatka. Pohjan rata, Aatu Äyräs kirjoitti, yhdistää meidät kahteen mereen. Hän näki siis mielessään, kuinka juna puksutti Pohjanlahdelta Jäämerelle.
Sähkövalo paloi toisena suurena haaveena vuodelle 2000. Äyräs kuvaa, kuinka kaarilamput paloivat asemalla ja Kuusamon Seurahuoneen edustalla: ”...ylettyihän sähköä kaikkialle, johdettiinhan sitä ikäänkuin kauppatavaraa muuallekin.”
Kovin ovat tutunkuuloisia nämä Aatu Äyrään haaveet. Rataa on jälleen viritelty Suomesta kohti Jäämerta kohtuullisen vakavin mielin. Kaivosyhtiöiden kiinnostus herättää toivoa, mutta myös pelkoa.
Matkailu, hyvinvointi, metsä, kaivokset, luonnontuotteet ja palveluiden sijoittuminen. Nämä erikoistumisvalinnat nousivat esille laajassa haastattelututkimuksessa, joka Rukan tulevaisuusverstaassa julkistettiin. Teemoista korkeimmalle nousi perheyrittäjyys.
Tulevaisuuden kuvia on kohtuullisen helppo maalailla, eikä sekään turhaa ole, koska ilman haaveita ei ole mitään valmista. Vaikein on silti vielä edessä. Visiot, strategiat ja tavoitteet pitää pystyä kääntämään tekemiseksi.