Uskomatonta mutta totta, sama aihe pyörii uutisissa jo kolmatta viikkoa: Pokémon GO -kännykäpeli puhututtaa edelleen. Se on toki luonnollista, sillä onhan kyseessä on älypuhelinajan hurjimmin paisunut ilmiö, joka nosti Nintendon tämän hetken arvokkaimmaksi peliyhtiöksi. Puhutaan siis vielä lisää. Peliä on kauhisteltu, kuten uusia ilmiöitä nyt yleensäkin, ja esitetty tilalle parempaa kesätekemistä, muun muassa marjastusta – miksei kesään mahdu molempia? – ja jopa kivien keräilyä. Jos ei tähtää geologiksi, lienee esimerkiksi karttuva englanninkielentaito nuorelle hyödyllisempää kuin kivikokoelma.
Pokémon Gohan on pelinä suorastaan mainio, sillä siitä ei löydy pienimmillekään sopimatonta materiaalia: ei räjähdyksiä, verenroiskeita tai paljasta pintaa, ja se saa nousemaan sohvalta tai tietokoneen äärestä. Ja mitä tulee autojen alle ryntäileviin lapsiin – jos nuorisoa on liikenteessä yhtäkkiä kymmenkertaisesti verrattuna tavanomaiseen, luonnollisesti myös läheltä piti -tilanteiden määrä moninkertaistuu. Vanhemmat mukaan pokejahtiin, jotta itse onnettomuuksilta vältytään, eikö vain?
Ja hei, Pokémon Go on oikeasti hauska peli ihan aikuisellekin. Syy siinä, miksi peli nousi koko maailman tietoisuuteen, löytyykin juuri niistä alle kolmikymppisistä kuluttajista, jota nuorena katsoivat Pókemonia tv:stä ja joilta nyt löytyy älypuhelin ja valta määrittää kunkin hetken trendit.
Pokémonit tuntuvatkin menevän tällä hetkellä jopa ihmisten alkukantaisimpien vaistojen ohitse. Se on ollut Tinderiä ladatumpi sovellus, ja välillä Googlessa jopa etsitympi kuin porno! Ei huonosti mobiilipeliltä.
Omankin älypuhelimeni terveyssovellus väittää, että päivittäiset askeleet lähentelevät terveyssuosituksia – aiemmin istumatyöläisenä ne jäivät välillä jopa viidesosaan. Yleensä Facebookissa kuluva loppuaika ruokatauosta kuluukin nyt parilla Pokestopilla pyörähdykseen – mitä ihmettä, käyn happihyppelyllä kesken työpäivän, ja ihan vapaaehtoisesti.
Oli miten oli, kritisoijien iloksi, Pokémon-huumakin laantuu aikanaan, veikkaamalla viimeistään parin kuukauden sisään. Käteen tästä jää kuitenkin paljon enemmän kuin napatut Pikachut, kuluneet kengät ja kasvanut kunto – uskon, että lisätyn todellisuuden pelit ovat tulleet jäädäkseen. Pokémon Go on ensimmäinen, joka nosti tosielämään yhdistetyn virtuaalitodellisuuden massojen tietoisuuteen, muttei takuulla jää viimeiseksi. Lisätyn todellisuuden pelit todennäköisesti ovat avainasemassa siinä, miten nykyään istumatyön ympärille keskittyvään tietoyhteiskuntaan saadaan taas liikettä. Jos ah, niin addiktoivat älypuhelimet saadaan liikuttamaan ihmisiä, kyseessä on painavan kokoluokan ratkaisu.