Puumarkkinoilta kuuluu hyvää – kun asiaa katsotaan eurooppalaisesta näkökulmasta. Euroopan talous on tasaisella kasvu-uralla, puun käyttö laskennallisesti eri mantereilla lisääntynyt kymmenillä miljoonilla kuutioilla viime vuosien aikana ja sahatavaran globaalin kysynnän odotetaan jatkavan kasvuaan erityisesti Aasiassa.
Myös suomalaisilla sahoilla on mahdollisuus kohentaa kannattavuuttaan. Tosin tukin ja kuitupuun hintasuhde on kehittynyt sahojen kannalta epäedullisesti, mikä on osaltaan johtanut sahojen heikkoon ja selluteollisuuden erinomaiseen tulokseen.
Eurooppalaisen puuteollisuuden suorituskyky on kokonaisuutena hyvä, mutta mukana on heikohkoja maita, joihin Suomi valitettavasti kuuluu. Tilanteessa, missä kansainvälisestä kilpailukyvystä pitäisi huolehtia ja seurata kilpailijamaidemme kustannusrakennetta, meillä keskitytään tyhjänpäiväiseen politikointiin. Joko asia ei kiinnosta tai sitten ei ymmärretä, mitä maailmalla tapahtuu. Pitää muistaa, että kilpailukyvyn turvaaminen Suomessa vaikuttaa myös investointeihin.
Metsäteollisuus tuottaa yhteiskunnalle merkittävää taloudellista hyötyä. Alan koko arvoketjun verokertymä oli vuonna 2014 lähes 4 miljardia euroa, johon sisältyvät myös tärkeimmiltä hankintatoimialoilta ja metsätaloudesta karttuvista kantorahatuloista maksettavat verot.
Viime vuonna suomalaisen sahatavaran viennin arvo oli 1,6 miljardia euroa. Tänä vuonna se kasvaa 1,7 miljardiin. Potentiaalia ja kysyntää tuotteillemme on, mutta me emme ole maailmalla yksin. Kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä kilpailukykymme Suomessa tällä hetkellä riitä kunnollisen tuloksen tekemiseen.
Kansantalouden kannalta vienti on kaikkein tärkeintä ja kansainvälisen kilpailukyvyn haasteeseen vastaaminen pitää ilman muuta olla ykkösasiamme. Juhlapuheissa aihetta kyllä sivutaan, mutta arjessa asiat ovat ennallaan: viennin rasitteita ei saada purettua.
Jos haluamme menestyä, kustannusrakenteeseemme on puututtava. Alan kustannustekijöistä suurin on puuraaka-aine, sitten tulee logistiikka ja kolmantena palkat. Ruotsalainen ajattelee, että on mielekästä käydä töissä, otetaan mekin oppia tästä kaikkiin neuvottelutilanteisiin.
Täällä pohjoisen toimintaympäristössä haasteet moninkertaistuvat ja valtiovallan toimenpiteiden arvaamattomuus on erityisen näkyvää. Huolta pitäisi kantaa sahateollisuuden kannattavuudesta ja kilpailukyvystä, ei ainoastaan sahauskapasiteetin riittävyydestä, sillä se kyllä seuraa kannattavuutta. Sahojen taakka metsätalouden kannattavuuden takaajana on raskas kantaa yksin. Sitä pitää jakaa myös muille toimijoille.
Unohdamme usein, että toisin kuin muut EU:n jäsenmaat, Suomi elää metsästä. Siitä huolimatta EU-alueen tiukasti suojelluista metsistä yli puolet sijaitsee Suomessa. Siitäkin meidän on vastattava.
Työn alla oleva uusi ilmastodirektiivi on toteutuessaan isku metsäteollisuudellemme. Jos EU-asetus astuu voimaan esitetyllä tavalla, se estää meitä pääsemästä vuosikasvussa lähellekään tavoittelemaamme. Ruotsi karkaa tässäkin asiassa kauas edellemme.
Metsien käytön rajoittamisen sijasta pohjoisen puuvarat pitää saada nykyistä tarkemmin kiertoon. Metsämme ovat vajaakäytöllä ja harvennusrästit uhkaavat jo nyt sahojen toimintaa pidemmän päälle. Jos käyttörajoituksia tulee ja lisähakkuut kielletään, myös monet biohankkeet jäävät toteutumatta ja vaarana on sahojen raaka-aineen saanti. Biotalouden kannalta direktiivi on erittäin haastava. Se rajoittaisi esimerkiksi puuraaka-aineen käyttöä biotuotteiden valmistuksessa.
Rajoitusten sijasta sahateollisuuden sivutuotteille tarvitaan enemmän käyttökohteita ja raaka-aineen saatavuus sahoille on turvattava. Se onnistuu parhaiten lisähakkuiden kautta. Jos suomalaisten sahojen kapasiteetti saataisiin täyskäyttöön, siitä hyötyisivät kaikki, varsinkin metsänomistajat. Puustamaksukyky on oleellinen tekijä, kun raaka-aineesta kilpaillaan.
Puuta kysytään maailmalla koko ajan enemmän ja sen arvo rakennusmateriaalina korostuu luonnonmullistusten keskellä. Puurakentaminen on myös ylivoimaisesti ympäristöystävällisin vaihtoehto: VTT:n uuden tutkimuksen mukaan betonikerrostalon hiilijalanjälki on 75 prosenttia suurempi kuin puukerrostalon.
Kaupungistumisen myötä meillä on tässä suuri haaste ja mahdollisuus. Tarvitaan ennakkoluulottomia ratkaisuja ja myös julkisen sektorin esimerkkejä, jotta puusta rakentaminen pääsee sille tasolle, minkä se ansaitsee. Tämä tuli esille lokakuun alussa Hampurissa pidetyssä Softwood-konferenssissa, missä pohdittiin puun mahdollisuuksia.
Pientalorakentaminen on hyvässä nosteessa ja yhä useampi valitsee kodikseen terveellisen ja ympäristömyönteisen hirsitalon. Niiden osuus on jo viidennes kaikista talopaketeista. Suotuisaa kehitystä ovat vauhdittaneet puun hyvien ominaisuuksien lisäksi modernit talomallit ja kaavoituksen muutokset. Tässä on osakkuusyhtiöllämme Kuusamo Hirsitalot Oy:llä hyvät mahdollisuudet.
Puurakentamisen suurimmat kapeikot ovat edelleen asenne ja paikalliset poliittiset päätökset, säädökset ja osaaminen.
Pölkky-konserni juhlii ensi vuonna 50-vuotista taivaltaan. Olemme kasvaneet pienestä perheyrityksestä merkittävän mittaluokan toimijaksi. 20 vuotta sitten ostettu Ulean saha ja viimeisimpänä yhtymäämme hankittu Kajaaniwood ovat molemmat toimintamme kannalta keskeisiä yksiköitä ja niiden kehittäminen on listamme kärjessä. Kitkawoodilla on oma rooli yhtymän työnjaossa.
Toimintaympäristöineen tasapuolinen yritystoiminta on Suomessa vaikea laji, senkin me olemme vuosikymmenten aikana oppineet.
Uskoa antaa se, että jo kolmas sukupolvi kantaa vastuuta yritystoiminnastamme yhä enemmän, vaikka varallisuuden kerryttämistä suvuissa ja yritystoiminnan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle ei tässä maassa aina katsota hyvällä - toisin kuin Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Meillä kakku jaetaan jo ennen kuin se on leivottu.
Veroviilauksia Suomessa tehdään vain kulloisenkin hallituksen kannatuspohjan varmistamiseksi. Tämän takia omistajuuden vaihdoksissa lankeavalle verolle ei ole voitu tehdä mitään. Sukupolvenvaihdosten purkautumaton suma lasketaan Suomessa kymmenissä tuhansissa.
Ei ole ihme, että vastuunsa kantavia, kasvollisia perheyrityksiä on Suomessa suhteellisen vähän.
Riskiä kantavalla omistajuudella voidaan muuttaa asioita. Siksi omistajuudella on väliä!