Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Kesä on jälleen mennyt ja kääntynyt syksyyn. Koko kesästä jäävät päällimmäisinä mieleen sateisuus ja kylmyys. Tosin loppua kohti säät paranivat ja päästiinpä Koillismaallakin jopa parinkymmenen asteen paremmalle puolelle muutamana päivänä ja oli ihan shortsikelejäkin.
Alkukesästä näytti sille, että tästä kesästä tulee huikea marjavuosi – ainakin mustikoiden osalta. Oulangalla laskettiin niin suuria mustikan kukkamääriä, että marjatohtori Kauko Salo piti MM-tulosta aluksi laskentavirheenä, mutta totta lukemat olivat. Mutta ei tullut Koillismaalle hirvittävän hyvää mustikkavuotta, ei myöskään hilla-, puolukka- tai vattuvuotta.
Mikä meni pieleen?
Kesän alku antoi odottaa itseään eikä se oikein alkanutkaan, vaan jatkuvasti satoi vettä ja oli viileätä. ”Mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin”, todetaan vanhassa sananlaskussa. Nyt tämäkään väittämä ei pitänyt paikkaansa, koska vettä tuli liikaa ja pellot lainehtivat.
Metsämarjojen kohdalla kukinta onnistui, erityisesti mustikan osalta. Samoin hilla oli mukavasti kukalla, mutta marjasato jäi pieneksi. Moni, jonka kanssa olen marja-asioista keskustellut, on arvellut, että juuri kukinta-aikaan oli niin viileätä, että hyönteiset eivät lentäneet. Näin pölytys ei onnistunut ja marjasato jäi heikoksi. Vaikka erilaiset hyönteiset ja lentiäiset koetaan usein haitaksi, näillä eläimillä on suuri merkitys myös marjasadon onnistumiselle.
Sama hyönteisten puuttuminen ja pölytysongelma koski tänä kesänä myös puolukkaa. Ennenkin olen sanonut, että marjasatoa ja varsinkaan saalista ei voi tietää ennen kuin marjat ovat sankossa.
Entäpä sitten sienisato?
Huono sekin. Ei auttanut, vaikka sienien vaatimaa vettä tuli alkukesästä enemmän kuin tarpeeksi. Tuliko se väärään aikaan ja olisivatko sienet kaivanneet lämpimämpiä säitä, jotta rihmastot olisivat kehittyneet? Mene ja tiedä.
Sienisatoa sitä onkin ennakkoon mahdotonta ennustaa, näin sanoi kerran eräs sienialan tietäjä. Pitänee varmaan paikkaansa. Onneksi pakkasessa on vielä edellisvuosien sieniä ja marjoja.
Mikko Häme