Etelän tyttö tietää nyt sohaisevansa harvinaisen äkäisenä surisevaan ampiaispesään. Onneksi on kesä tulossa, joten antaa surista.
Olen siis kotoisin Etelä-Suomesta, seudulta, jossa poroja ei näe kuin postikorteissa ja susistakin kuulee lähinnä vain satuja. Silti korvaani särähti kovin, kun reilu viikko sitten kuulin tv-uutisissa vaadittavan poroelinkeinon alasajoa.
Uutisten haastatteleman naisen mukaan porojen nykymuotoinen laiduntaminen kuormittaa Lapin luontoa kohtuuttomasti. Hän vetosi myös siihen, ettei porojen kautta leipäänsä tienaa enää juuri kukaan.
Vai niin. Ja minä kun luulin, että poronhoito olisi lähtemätön osa Pohjoista-Suomea niin kulttuurisesti, taloudellisesti kuin ekologisestikin.
Toki tiedän, että porojen ylilaiduntaminen todella aiheuttaa ongelmia tietyillä alueilla. Koko elinkeinon kyseenalaistamista silti hämmästelen.
TV-uutisten nainen pääsi julistamaan mielipiteitään valtakunnan verkossa, koska osallistui Anna suden elää -mielenosoitukseen Helsingissä. Porotalous oli itse asiassa vain tapahtuman sivujuonne, pääasiallisesti osallistujat keskittyivät vastustamaan poronhoitoalueelle reilu kuukausi sitten myönnettyjä 15 uutta sudenkaatolupaa.
15 lupaa on kieltämättä paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) uusimman arvion, jonka mukaan poronhoitoalueella esiintyy kaiken kaikkiaankin vain parikymmentä sutta. Susien puolesta mieltään osoittaneita puoltaa myös se tosiseikka, että susi on rauhoitettu eläin.
Poronhoitoalueella sitä voidaan metsästää, mutta lähtökohtaisesti mennään suojelu edellä.
Tehtäköön tiettäväksi: en liputa rauhoitettujen eläinten metsästämisen puolesta. Varsin tarkasti suojellun lajin kohdalla on kuitenkin vaikea uskoa, että RKTL lisäisi kaatolupia kovin löysin perustein. Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessakin kaatolupia kerrottiin lisätyn nimenomaan siksi, koska tavoitteena on vähentää susien porotaloudelle aiheuttamia erityisen merkittäviä vahinkoja.
Ruotsissa muuten julkaistiin viime viikolla valtion virallinen petomietintö, jonka mukaan susia pyritään juurruttamaan poronhoitoalueen eteläpuolelle. Pohjois-Amerikassa lyhytaikaisen tarhauksen avulla tapahtuvasta juurruttamisesta on kuulemma hyviä kokemuksia.
Harkitsemisen arvoinen idea myös Suomessa?
Suvi Peltola