Posiolla kuullaan kummia, kunta on haastanut itsensä ja kuntalaiset kasvojen kohotukseen. Katukuvaan halutaan väriä, iloa ja siisteyttä! Kunnan kotisivujen mukaan tarkastelussa ovat kotien, mökkien ja yritystysten pihapiirit ja julkisivut. Pihatalkoot on osana työterveyslaitoksen hanketta, jossa Posion kunta on aloittanut Positiivinen Posio -kampanjan, jonka tavoitteena on lisätä ”posiolaisten yrittäjien hyvinvointia sekä paikallisten asukkaiden viihtyvyyttä.” Kehittämiskohteina ovat mm. Posion taajama ja torin ympäristö. Pisteenä iin päälle on Posion kunnan 90set, unohtamatta ensi vuoden Suomi 100 vee -juhlavuotta. Näissä talkoissa eteneminen onkin paljolti kiinni asenteissa ja pienissä askelissa. Uskon, että juuri vähin erin asiat paranevat, innostuksen ja tahtotilan mukaan.
Yllätyin iloisesti, kun luin Posion pihaympäristötalkoista, vaikken millään muotoa vastusta ihmisen lähelle asettuvaa ryteikköä tai muutakaan villiä luontoa. Erityisen ilahtunut olin lausekkeesta, ”...avaamalla kaunista järvimaisemaa...”, jossa kehoitettiin raivaamaan rantoja, jotta kauniit järvimaisemat avautuisivat tien kulkijalle ja maiseman kokijalle. Siinä on ideaa läpi laajan kunnan. Onhan Posiolla noin 3 500 järveä, enempi kuin talvella asukkaita. Puhtaat vedet kantavat kauas tulevaisuuteen ja ovat varmasti myönteinen asia ja ilo kaikille osapuolille.
Värit on sitten jo ympäristörakentamisen kannalta vaikeampi asia. Pohjoisen kuulakas valo helisee kevään ja kesän vihreissä niin huikeina sävyinä, ettei sen kanssa kannata hevin lähteä kilpailemaan. Kunttakenttien ystävänä puutarharakentamisessa on vaikeaa keskittyä laajojen yksilajisten ja tasavihreitten nurmikenttien hoitoon. Ruskan värien kehittyminen hienovaraisista sävyistä kohti räiskyvia värejä voisi olla hyvä lähtökohta puutarhankin värien suunnitteluun. Makuasioista voi aina keskustella ja availla uusia näkökulmia; maalailla uusilla kasveilla tai saman kasvien toistoilla puutarhaa kuin impressionista maalausta, jos luonnonvaraiset lajit eivät riitä toteuttamaan puutarhaunelmia.
Taajamassa värit esiintyvät täysin eri tavalla kuin luonnollisissa pihaympäristöissä. Vihreän sävyt ja ruskan värikartta on katkaistu ja tilalla on vaakatason kasvoton asvaltti. Harmaana se levittäytyy talojen seinistä seiniin. Onneksi Posion keskustassa muutama vapaa niitty luo vielä visuaalisia yhteyksiä ympäröivään mahtiluontoon ja järviinkin on komeat näkymät Rovaniemeltä ja Taivalkoskelta tultaessa. Mutta missä ovat keskustaajamaan olennaisesti liittyvät kalusteet ja pienpuut: jalankulkijan mahdollisuus rupattelutuokioon, ja istuskeluun?
Penkitön Posio on karua kertomusta keskustaajaman yleisilmeestä, Aholasta, joka kehittyi 1900-luvun kuluessa Rovaniemi - Kuusamo maantien varteen. Ehkäpä juuri keskustan kehittyminen maantien vierustoilla loi taajaman, joka huomioi vain autoilijan tarpeet. Aholan talon pihapuut ja suvun marjapensaat saivat väistyä autojen tieltä.
Tarvitaan todellakin ”ihmisen mittaista” väriä ja iloa! Väriksi valitsisin vihreän vastaväreistä pinkin, koska se taipuu hyvin keraamiseenkin olotilaan ja toimii talvivalossakin. Iloksi valitsisin penkit. Pinkit penkit voisivat olla lähtökohta keskustan kohentamiseen, niiden yhteyteen on hyvä vähitellen keskittää muutakin ulkovarustelua ja pintauksia. Veistokset ja keraamiset tilateokset voisivat olla myös osana luontevaa Posion keskustaajaman omaleimaista ja kestävää kehitystä. Nykyisten lähtökohtien lisäksi tarvitaan rohkeitakin visioita ”uudesta Aholasta”.