Tiedätkö mikä on leipilauta? Entä tiesitkö sitä, että puisen voirasian eri osat ommeltiin aikoinaan yhteen joutsenen sulalla? Jos tiedät, onnea. Tunnet vielä posiolaisia perinteitä. Jos et tiedä, kuulut yhä kasvavampaan joukkoon. Siihen joukkoon, joka ei kohta tunnista perinteikästä alueen esineistöä.
Joukko voi olla pian entistä suurempi, sillä Posion kotiseutumuseo, jossa paikallista talonpoikaisesineistöä esitellään, on jätetty vähän kuin oman onnensa nojaan. Näin ainakin osa kuntalaisista kokee, sillä kunnan omistuksessa oleva museo on viimeisen viiden vuoden ajan toiminut talkoovoimin. Sitä on pidetty auki kesäsunnuntaisin juhannuksesta heinäkuun loppuun.
– On tullut mieleen tällainen huvittava ajatus, että eikö museo kunnan mielestä sovi sen matkailuimagoon? Vai mistä on kyse? Ihmettelee Mikko Pätsi, joka asuu perheineen Lohirannalla museon vieressä samassa pihapiirissä ja on ikään kuin päävastuussa talkoolaisista.
– Ei voi olla esimerkiksi 1500 eurosta kysymys. Kustannuksesta, joka ehkä tulisi, jos siihen olisi palkattu nuori oppaaksi, Pätsi jatkaa.
Talkootoiminnassa aktiivisesti mukana oleva Irja Lohilahti pelkää, että kunta on pessyt kätensä museosta.
– Mielestäni asia ei ole kiinni pelkästään rahasta. Kyse on myös asenteesta, Lohilahti huomauttaa.
– Tiedän, että kunnan viranhaltijoilla on ollut sellaista asennetta, että näitä museoitahan on joka pitäjässä. Että mitä sitten, jos tämä suljettaisiin? hän jatkaa.
Kylällä kuitenkin ollaan aidosti huolissaan perinteen siirtymisestä. Museoaktiivit toivovat, että jokin taho ostaisi museon ja alkaisi vastata sen toiminnasta.
– Jotenkin sitä pitäisi elävöittää. Siellä voisi olla esimerkiksi työnäytöksiä, näyttelyitä, jotka kuvaavat vanhaa aikaa tai vaikkapa murteella esitettyä paikallishistoriaa, Lohilahti visioi.
Itse asiassa Petsit ovat joskus jopa leikitelleet ajatuksella ostaa museo.
– Joskus ollaan villeissä puheissa puhuttu, että ostetaan kunnalta koko museo ja tehdään siitä elävä museo, jossa järjestetään esimerkiksi lampaiden keritsemistä, Mikko Pätsi paljastaa.
– Koska ei se tuollaisena toimi, Salla-vaimo jatkaa.
Myyntihalukkuutta kunnalta kyllä löytyisi. Kunnan kulttuuriasioista vastaava kirjastonhoitaja Virva Jakkula kertoo, että kunnassa on muutama vuosi sitten puhuttu kotiseutumuseon myymisestä.
– Kyllä yksi vaihtoehto on, että joku ostaisi museon ja pyörittäisi sitä omana toimintanaan. En tiedä, että löytyisikö siihen ketään. Eihän se kovin kannattaa ole, Jakkula pohtii.
Kunta ei aktiivisesti etsi museolle ostajaa, mutta sillä ei myöskään ole tarkoitus panostaa museon toimintaan. Syynä on tiukka talous. Kunnan budjetista leikattiin kesäaikaisen museo-oppaan palkkaamiseen tarkoitettu summa pois viisi vuotta sitten säästösyistä. Takaisin summaa ei ole kaivattu.
– En tiedä, onko kukaan varsinaisesti edes ajanut asiaa, Jakkula pohtii.
Kyseessä on pieni summa, mutta Jakkulan mukaan talous on niin tiukilla, että kaikki löysät on otettava pois. Mutta onko kulttuuri oikea säästökohde?
– Ei varmaan ole sen parempi säästökohde kuin mikään muukaan. Kun on tiukat ajat, on vaikea arvottaa kohteita, Jakkula toteaa.
Samassa pihapiirissä sijaitsevan museon kanssa asuvat Pätsit ovat tehneet periaatepäätöksen, että eivät ihan loputtomiin itsekään talkoile museon vuoksi. Museon ollessa virallisesti kiinni, ovat he joissain erityistapauksissa käyneet avaamassa ovet ja esitelleet museota.
– Säälittää ne ihmiset, jotka ajavat vaikka Kuusamosta tai Rukalta, kun ovat kuulleet Lohirannan museosta ja sitten tullessaan huomaavat, että se on kiinni, Mikko Pätsi harmittelee.
– Totta kai pihassa käyvät ihmettelevät, miksi se on kiinni, Pätsi jatkaa.
Pätsien mukaan museon kävijämäärät vaihtelevat, mutta kävijöitä kuitenkin riittää aukiolopäivinä. Joku saattaa kiiruhtaa museon läpi 10 minuutissa, joku silmäilee esineistöä kahden tunnin ajan ja uppoutuu esittelijän kanssa vuorovaikutteiseen keskusteluun menneestä ajasta.
Salla Pätsin mukaan kävijöitä voisi löytyä lisää koululaisista. Koko päivän mittaiseen käyntiin voisi yhdistää monia eri oppiaineita, joihin liittyvää esineistöä löytyy museosta.
Palataan Pätsien ajatukseen elävästä museosta, jossa olisi työnäytöksiä ja opastettua kokeilua. Kuinka realistinen ajatus on?
– Emme kaavaile sitä vakavassa hengessä, mutta joskus on puhuttu ajatuksen tasolla, Mikko Pätsi kertoo.
Salla komppaa, vaikkakin tunnustaa pitävänsä museomaailmasta valtavasti. Yhden kesän museolla palkallisena oppaana ollut nainen muistelee, miten vetäisi ylleen museo-oppaalle teetetyt vaatteet ja hipsi avojaloin museolle.
– Se oli ihan kuin olisi ollut jossain ihan eri maailmassa, vaikka vain pihan yli meni. Tykkäsin siitä ihan hirveästi!
Posion kotiseutumuseoSijaitsee Lohirannalla
Kunnan omistuksessa oleva museo toimii talkoovoimin.
Museo on perustettu vuonna 1976. Asuintalona se on toiminut vuoteen 1964 asti.
