Ilmassa leijuu paistetun muikun tuoksu. Helteisen viikon päätteeksi ripsii pieniä pisaroita, mutta ilma on kuitenkin lämmin ja kesäinen. Posion torin on täyttänyt iloinen markkinakansa.
Suuren ilmapallorykelmän edessä seisoo pieni tyttö, Eevi Pitkänen. Hän on juuri saanut valita itselleen mieleisen ilmapallon. Värikkäiden pallojen joukosta suosikiksi on noussut Pikku Myy.
– On ollut kivaa hyppiä pomppulinnassa ja syödä muikkuja, Pitkänen kertoo Pikku Myyn takaa.
Myös Maria Peltola ja Jousia Peltola pitelevät käsissään ilmapalloja. Hymy on herkässä, sillä he ovat juuri olleet ilmapallotaikuri Taikan apureina lavalla ja saaneet kiitokseksi delfiinin ja mustekalan. Seuraavaksi suuntana on pomppulinna.
Peltolat ovat tulleet Posion Muikkumarkkinoille Tampereelta asti.
– Tästä on muodostunut ihan perinne, että tullaan markkinoille samalla kun tullaan mummun ja vaarin mökille. Parasta täällä on muikut, kaksikon äiti Auli Peltola sanoo.
Posiolaisen Anniina Tuomen mielestä parasta muikkumarkkinoissa on muikkujen lisäksi se, että markkinoilla näkee aina vanhoja tuttuja.
Tuomen tytär Minna Tuomi taas tykkää possujunasta, lakuista ja liukumäestä.
– Kierrellään ja katsotaan, mitä kaikkea täältä löytyy, Anniina Tuomi sanoo.
Muikkumarkkinoilla paljastettiin perinteiseen tapaan vuoden posiolainen. Tänä vuonna valituksi tuli Korpihillan yrittäjä Ritva Kokko.
Kokko on valinnastaan iloinen, mutta yllättynyt.
– Tämä tuli ihan puskista. Tuntuu hienolta, että lähempänäkin arvostetaan tekemääni työtä. Usein kauempaa saatetaan huomioida enemmän, Kokko sanoo.
Kokko ei ole syntyperäinen posiolainen, vaan hän on valinnut yrityksensä sijainnin ainoastaan Suomen kartasta sopivaa paikkaa etsimällä. Vuosien aikana Posiosta on tullut hänelle tärkeä luovuuden lähde.
– Täällä on tilaa ajatella ja hengittää, Kokko sanoo.
Pitkien päivien vastapainoksi ahkera yrittäjä rentoutuu luonnossa. Erityismaininnan vuoden posiolaiselta saavat Riisitunturi sekä Tolvassa sijaitseva pieni, luonnontilassa oleva niemi.
– Olen ristinyt sen Neidonniemeksi. Sinne kun menen vaikka työpäivän jälkeen uimaan, niin se on sellainen henkireikä, Kokko sanoo.