Viime vuosina Suomen presidentin valtaa on vähennetty ja monet ovat jo sitä mieltä, että virka on enemmänkin symbolinen ja edustuksellinen. Näin ei olisi käynyt päinsä Kekkosen aikana, eikä presidentin vallan vähentäminen olisi tullut kysymykseenkään. Yrittäjät olisivat saaneet tuta Kekkosen vihan.
Kaikesta huolimatta virka kiinnostaa, sillä hakijoita on ilmaantunut tähän mennessä jo ainakin kuusi: Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Pekka Haavisto, Eva Biaudet, Paavo Väyrynen ja viimeisenä vaan ei ehkä kevyimpänä ehdokkaana Timo Soini.
Lisäksi kristilliset ja vasemmistoliitto saattavat asettaa omat ehdokkaansa. Ja onhan meillä vielä näiden lisäksi ainakin kaksi, ellei kolme kommunistista puoluetta, useampi eläkeläispuolue, piraattipuolue, työttömien puolue ja niin edelleen. Kyllä tästä joukosta löytyy varmasti vielä lisää ehdokkaita.
Niin ei taida käydä, että presidentti valittaisiin jo ensimmäisellä kierroksella. Se edellyttäisi, että joku saisi jo silloin yli puolet annetuista äänistä.
Mutta kun on tarjolla paljon ehdokkaita, äänet hajoavat sopivasti. Mennään hyvin todennäköisesti toiselle kierrokselle ja silloin ehdolla on kaksi eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella saanutta ehdokasta.
Mutta ketkä kaksi? Ainakin jos ehdokkailta itseltään tiedustelee, toiselle kierrokselle on tunkua ja sinne on menossa vähintään neljä henkilöä: Niinistö, Lipponen, Soini ja Väyrynen.
Pitäisi säätää oikeastaan poikkeuslaki, että kaikki halukkaat pääsisivät myös toiselle kierrokselle. Tai sitten niin, että järjestettäisiin vielä kolmaskin kierros ja sinne selviäisivät ne kaksi eniten ääniä saanutta.
Toinen mahdollisuus olisi seurata Venäjän esimerkkiä. Siellähän presidentti ja pääministeri ovat päättäneet keskenään kansandemokraattisesti, että vaihdetaan virkoja. Mitään vaaleja ei tarvita, vain kahden päättäjän välinen sopimus. Koska vaaleja ei järjestettäisi, säästettäisiin myös rutkasti rahaa eikä kansalaisten mielipidettä tarvitsisi kysyä tai ainakaan huomioida.