Mainostoimistoissa varmaan nauretaan makeasti. Vai kuka se sai presidenttiehdokkaan sanomaan televisiomainoksessa pöö ja hei, katsomaan imelästi mukia ja yhden jos toisenkin esiintymään presidentinvaaliehdokkaalle sopimattomalla tavalla. Ehdokasparat on laitettu kaveeraamaan, mutta minä haluaisin äänestää presidenttiä.
Onneksi presidenttiehdokastaan ei tarvitse valita pelkästään kampanjoiden perusteella. Niiden perusteella kun tarjolla on karmealla tavalla liian itsetietoisia ja harmillisella tavalla turhan vaatimattomia ehdokkaita.
Kekkosta ei näiden vaalien yhteydessä saanut mainita, mutta mainitsenpa tietenkin. Vaikka maailma muuttuu, onneksi, käsitykseni presidenttiydestä on peruja menneiltä vuosikymmeniltä, Kekkosen ajan lapsi kun olen. Presidentti on maassaan korkeinta arvovaltaa käyttävä henkilö ja ulospäin maansa keulakuva. Sellaiseen tehtävään ei sovi itseriittoisuus eikä liioin vaatimattomuus.
Italiassa se on nähty. Presidentti Giorgio Napolitano opitaan tuntemaan ehkä hieman paremmin nyt, kun Silvio Berlusconista tuli entinen pääministeri. Entäpä Ranskassa. Kotimaansa politiikassa kovaotteisen ja sotilaallisesti aktiivisen presidentti Nicolas Sarkozyn itsevarmuus luo varjoja hänen tekojensa ylle.
Presidentinvaali jos mikä on henkilövaali, jossa näkemykset, arvot ja asiantuntemus ratkaisevat. Puolueväen toivoisi siksi pysyvän takavasemmalla, -keskellä tai -oikealla eli mahdollisimman kaukana presidenttiehdokkaan persoonaa mössäämästä.
Tuorein hämmentäjä on puoluesihteeri Junger, jonka mediatemppu on presidentinvaalia kohtaan suorastaan pilkkanaurua. Jungerin erouhkaus, jos puolueen ehdokas ei menesty on ”vakava viesti omille”, mutta kuulostaa mä en ala teitä jos -kiukuttelulta eikä ole ehdokkaalle eduksi.
Parasta tulosta syntyy, jos ehdokas saa puhua itse puolestaan. Vihreiden ehdokas kertoi pääuutislähetyksessä saamastaan palautteesta: ”Ei se mitään, että olet homo, mutta kun olet vihreä.” Puoluetoimisto oli viisaasti hiljaa.
Mielenkiintoisinta ihmisessä, oli hän sitten presidentti tai ei, on se miten hän suhtautuu itseensä. Se kertoo eniten arvoista ja arvojohtajahan presidentti parhaimmillaan on.
Täytyy kiitellä vielä Yleisradion vaalikonetta. Siellä presidenttiys on onnistuneen selkeästi pilkottu neljään palaan: johtaja, ulkopolitiikka, arvot ja ihminen. Tavoitteensa myllyssä voi asettaa itse. Minun tavoitteni on löytää ehdokas, jonka kanssa vastaan lähes sata prosenttisen yhteensopivasti arvokysymyksiin.
Riina Puurunen