Juuri nyt: Kolme kuu­sa­mo­lais­ta kes­kus­ta­vai­kut­ta­jaa erosi puo­lueen jä­se­nyy­des­tä

Luonnonsuojelu: Nokia pe­rus­taa uuden luon­non­suo­je­lu­alueen Ala-Kit­kal­le

Mainos: Tutustu Koillissanomat Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Pro­fes­so­ri: Olen nähnyt niin paljon huonoa hoitoa, että latasin hoi­to­tah­too­ni kaiken sen, mitä hyvä van­hus­ten­hoi­to on

Jaakko Valvanne ei uskonut vanhenemisen koskettavan häntä henkilökohtaisesti. Uskomuksesta oli helppo pitää kiinni niin pitkään, kun keho suoritti tehtävänsä suuremmin protestoimatta.

Sitten, noin seitsemän vuotta sitten, Valvanteen terveys alkoi reistailla.

– Oli pakko myöntää, että minunkin kroppani rapistuu. Alkoi ilmetä heikkoutta tukirangassa, olkanivelissä ja polvissa, tasapaino heikkeni ja tulin muutenkin hitaammaksi, nyt 66-vuotias geriatrian professori luettelee.

Oman vanhenemisen havaitsemisen seurauksena Valvanteelle tapahtui kaksi asiaa. Ensinnäkin hän muutti suhtautumistaan vanhuuteen. Nykyään hän pitää sitä elämän täyttymisenä, ei luisuna kohti yhä surkeampia päiviä.

Lisäksi Valvanne koki tärkeäksi kirjata ylös henkilökohtaiset toiveensa hyvään vanhuuteen liittyen.

– Olen nähnyt niin paljon huonoa hoitoa, että latasin omaan hoitotahtooni ja siihen liittyvään hoivatahtoon kaiken sen, mitä ajattelen vanhusten hyvän hoidon olevan.

Valvanteen hoitotahto pitää sisällään runsaasti yksityiskohtaisia toiveita. Hän ei esimerkiksi halua huoneeseensa tikittäviä kelloja, eikä televisio saa olla jatkuvasti päällä. Toivelistaan mahtuu myös syömisiin ja juomisiin liittyvää asiaa.

Saako omalta vanhuudeltaan toivoa ihan mitä tahansa?

– Ei siinä ole mitään rajoituksia, mitä ihminen saa toivoa. Eri asia tietysti on, miten paljon toiveista voidaan toteuttaa.

– Oikein edistyksellisissä yksiköissä lähes kaikki toiveet voidaan kuitenkin toteuttaa jo nyt, Valvanne huomauttaa.