Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
No onhan se ärsyttävää. Vähemmästäkin pistää vihaksi, kun itse yrittää kovasti hoitaa aidosti tärkeää työtehtävää, mutta joku onneton kehtaa juuri silloin soittaa.
Saan itsekin aika-ajoin puheluita hetkellä, jolloin en haluaisi muuta kuin viimeistellä tärkeää tekstiä. Niissä tilanteissa tuntuu lähes ylivoimaiselta vastata puhelimeen ja vastaanottaa ystävällisesti esimerkiksi lukijan sanelu Meille soitettiin -palstalle.
Onneksi olen tähän asti aina onnistunut tekemään niin. Se kun on vähintä, mitä voin. Kyse on työpuhelimeeni tulevista puheluista, joihin minulla on velvollisuus työaikanani vastata. Ja olla asiallinen.
Useimmiten on kuitenkin niin päin, että minä olen niin sanotusti häiritsijöiden puolella. On toimittajan tehtävä ottaa (toisinaan itselleenkin vaikeista) asioista selvää ja pyrkiä laatimaan niistä kansantajuista tekstiä. Tehtävästä suoriutuminen vaatii pääsääntöisesti aina puheluita.
Toimittajat soittelevat yksityishenkilöille, mutta iso osa näppäilemistämme numeroista kuuluu virkamiehille, luottamustehtävissä toimiville tai jotakin muuta yritystä tai tahoa edustaville henkilöille. Heilläkin on takuulla todella hektisiä hetkiä, joissa toimittajan uteluihin vastaaminen pelkästään ärsyttää.
Samoin kuin minun työtäni, puheluihin vastaaminen kuuluu osaksi heidän työtään. En edes oleta, että jokainen, jolle soitan, ehtii antamaan vastauksensa juuri sillä hetkellä. Asiani kuunteleminen ja soittopyynnön kohtelias vastaanottaminen tulisi kuitenkin olla itsestään selvää.
Kävin viime viikolla tapaamassa eilen 90-vuotta täyttänyttä isoäitiäni. Hänen jos kenen soisi saavan pelkästään ystävällistä kohtelua puhelimessa. Varsinkin hädän hetkellä.
Ikävä kyllä muistisairaan naapurinsa vaarallisista seikkailuista vanhusten valvontayritykselle soittaneelle isoäidilleni puhuttiin todella tökerösti. On totta, että siihen aikaan päivästä isoäitini puhelun oikea osoite olisi valvontayrityksen sijaan ollut kotipalvelu, mutta sen kertomisessa ei olisi tarvinnut olla ilkeä.
Näin siis Hämeessä. Toivottavasti täällä on toisin ja toivottavasti meille (epätäydellisille) toimittajillekin jaksettaisiin vastailla asiallisesti.
Suvi Peltola