Aurinkoinen sunnuntai ja joka-aamuinen lenkkimme ulkona. Kuuluu jo peipposen laulu ja lumi sulaa. Vapaapäivän idylliä parhaimmillaan.
Lenkkikaverin askel painuu väärään kohtaan pyörätiellä. Lasi. Iho repeää ja verinorosta saamme kävelyllemme uuden seuralaisen.
Sisälle, suihkuun, suihkuttelua. Verta vain tulee, lisää ja lisää. Suihkuttelua. Vaikka sattuu, pitää haavaa vetää auki, jotta tulee puhdasta. Lisää suihkuttelua. Hiekanjyväset ovat mitättömän pieniä, mutta haavaan jäädessään muuttuvat ilkeiksi, koteloituvat.
Kuivausta, desinfiointia, side päälle. Kipeä potilas. Kolme tervettä jalkaa ei riitä, vaan aina liikkuessaan haava aukeaa ja uusi verinoro tervehtii meitä.
Lääkäripäivystys naapurikunnassa, Posiolla.
Uusi aamu ja lääkäri lähempänä. Ilkeä on haava, toteaa sekin.
Rauhoitus, piikki. Nukutus, piikki. Puhdistus ja tikkejä. Suonensisäisesti nesteytystä ja kipulääkettä. Pumpulia, pehmusteita, side. Heräte.
Jalat ei kanna. Horjuva potilas kannetaan kotiin parantelemaan haavojaan. Ilme on nolo, kuin se pyytelisi anteeksi kohtaamaansa onnettomuutta.
Särkylääkettä ja antibioottia aamuin illoin. Liikkumiskielto. Muutamaa ulkona tehtyä askelta varten vaaditaan monet ennakkovalmistelut. Siteenvaihtoa. Hellää huolenpitoa ja läheisyyttä.
Tikkien poisto kymmenen päivän päästä. Haava hankalassa paikassa ja repeää helposti uudestaan. Varomista. Juoksemaan luodun eläimen vietin hillitsemistä päivästä toiseen.
Jo terve järki sanoo normaalille ihmiselle, että roskaamista on kaikenlaisten esineiden jättäminen luontoon. Eikä se ole hyväksyttävää käyttäytymistä. Oma lukunsa ovat rikotut pullot ja lasinsirut, joihin viiltää itsensä niin lapset kuin eläimetkin.
Roskaaminen on lain mukaan yksiselitteisesti aina rikos, josta pitäisi seurata reilu sakko tai törkeimmissä tapauksissa vankilaa. Suomessa asiaa kuitenkin katsotaan läpi sormien. Asiaa vähätellään eikä pidetä minään.
Muuttolintujen rinnalla kevään merkkejä ovat vanhat auton renkaat, sohvat ja pesukoneet, jotka on viskottu tienpieleen. Sulavat kinokset paljastavat tuhansia kiloja ihmisten jättämää moskaa. Mekö muka luomakunnan kruunu?
Lepo, lääkkeet ja hoito tekevät toivottavasti ajan kanssa tehtävänsä. Ärsytys, harmi ja suru viattoman lemmikin puolesta jäävät kuitenkin mieleen muistoksi.
Minä ja koirani kiitämme sinua, joka heittelet ja rikot pulloja luontoon. Voisitko seuraavalla kerralla pullon juotuasi kuitenkin miettiä toiseen kertaan tekosi järkevyyttä?